Olen saanut oman kodin 11.2021 ♥
Oletettavasti olemme äiti ja tytär, kuin kaksi marjaa. Omistajamme kuoli ja tulimme tarhalle, ensin tosi ujoina ja ihmetellen, nyt joka päivä rohkeampana ja iloisempana.
Amber, äitikoira, on meistä vaaleampi ja hieman pulleampi kuin Siuzi. Olemme molemmat kivoja, rentoja, ystävällisiä koiria.
Etsimme kotia ihan erikseen, vaikka olemme tietenkin tottuneet asumaan yhdessä. Ihmiset vain tietävät, että harvemmin löytyy adoptioperheitä, jotka ottavat heti kaksi koiraa. Siksi hyvä koti on meille parempi juttu kuin yhdessä asuminen.
Meidänkaltaiset rescuekoirat maaseudulta olemme yleensä tottuneet enemmän koiraseuraan kuin ihmisseuraan. Osaamme lukea koiraa, ihmistä vähemmän. Koirat tykkäävät toistensa seurasta ja tukeutuvat toisiinsa pelottavissa tilanteissa. Joskus sekin voi olla huono juttu, koira ei ikinä pääse kunnolla rohkaistumaan ja astumaan esiin kuorestaan, jos on koko ajan sen toisen koiran selän takana.
Joskus meidänkaltaiset koiraparit ovat menneet samaan perheeseen ja asiat eivät olekaan sujuneet niin hyvin kuin luultiin. Tarhalla ollaan oltu erottamattomat, mutta kotona on alettu riidellä huomiosta. Tulisesti. Toisesta on tullut pomottelija ja toisesta pelokas. Kahden koiran perheessä voi olla kaksinverroin huolta ja työtä sopeutumisen aikana.
Sen verran vaan, ettei kannata hurjasti surra ja miettiä, että meidän pitäisi ehdottomasti päästä samaan perheeseen, ei ollenkaan. Laita hakemus ja kyselyjä. Olemme aika samanikäisiä ja aika samanlaisia luonteeltamme täällä tarhaolosuhteissa. Ihania maastonakkeja.
