Etusivu / Adoptio / Kotiutuneet / Skelis nyk. Keni

11.3.2022

Kun muut koirat häkeissään näkevät ihmisen lähestyvän, niin alkavat haukkua ja vinkua ja hyppiä ja vaatia huomiota. Mitä minä poika teen? Istun ja katson. Tiedätkö miten harvinaista se on?

Minä vain istun ja vähän heilutan häntää ja tarkkailen tilannetta ja odotan vuoroani. Olen superihana koira. Luottavainen, rauhallinen, rakastava. Ainoa, mitä olen tähän asti pelännyt, on lattialuuta. Hui, miten pelottava juttu.

Viranomaiset veivät minut pois omistajani luota ja arvaa miten harvinainen juttu se on kotimaassani? Yleensä koira saa olla aika pahassa kunnossa, että viranomaiset sanoisivat, että nyt riittää, koira pois ja sakkoja omistajalle. Näin kävi minulle. Olin pahassa kunnossa. Omistajani ei tykännyt minusta ja piti minua nälässä tahallaan, ilkeyttään. Kostona. Julmuutena maailmalle ja maailman heikoille olennoille, jotka eivät voi puolustaa itseään kahlittuna navetan seinään.

Tulin tarhalle toukokuussa ja olen jo kuin eri koira. Nyt olen valmis etsimään omaa kotia, jossa minua kohdellaan kunnioituksella ja rakastetaan perheenjäsenenä.