Minä vain istun ja vähän heilutan häntää ja tarkkailen tilannetta ja odotan vuoroani. Olen superihana koira. Luottavainen, rauhallinen, rakastava. Ainoa, mitä olen tähän asti pelännyt, on lattialuuta. Hui, miten pelottava juttu.
Viranomaiset veivät minut pois omistajani luota ja arvaa miten harvinainen juttu se on kotimaassani? Yleensä koira saa olla aika pahassa kunnossa, että viranomaiset sanoisivat, että nyt riittää, koira pois ja sakkoja omistajalle. Näin kävi minulle. Olin pahassa kunnossa. Omistajani ei tykännyt minusta ja piti minua nälässä tahallaan, ilkeyttään. Kostona. Julmuutena maailmalle ja maailman heikoille olennoille, jotka eivät voi puolustaa itseään kahlittuna navetan seinään.
Tulin tarhalle toukokuussa ja olen jo kuin eri koira. Nyt olen valmis etsimään omaa kotia, jossa minua kohdellaan kunnioituksella ja rakastetaan perheenjäsenenä.