Kuulumisia kotihoidosta 15.12.2022
Vallattomia luonnonlapsia, sitä me kuulemma olemme, minä ja sisarukseni. Rakastamme leikkiä ja ruokaa yli kaiken, kuten kunnon pennun tietty kuuluukin. Täällä uudessa kotihoitopaikassamme Suomessa saamme kirmata vapaina, aidatulla pihalla, hurjissa takaa-ajoleikeissä ja se on ihan parasta. Kun meitä alkaa väsyttää niin ihmisen vieressä on se ykköspaikka.
Tuon kotihoitajamme mielestä ansaitsemme rakkautta rajojen muodossa ja on meille sellaistakin opastanut, että sisällä ei sovi ovista päätä pahkaa ryntäillä, kun sanotaan ”odota”. Kuten useimmat vallattomat pikkupennut niin mekin tykätään hammastella ja nappailla suuhun vähän mitä sattuu välillä. Jostain sellaisista kuin ”hihnakävely” ja ”sisäsiisteys” olemme kuulleet puhuttavan ja vielä ne kuulostavat aika oudoilta jutuilta meidän luppakorvaan, mutta onhan täällä moni muukin asia uutta ja ihmeellistä meille.
Minä olen luonteeltani rento poika ja isoin meistä kaikista. Etsin avoimin mielin niitä ihan omia ihmisiäni. Paljon on opittavaa ja seikkailuja edessä, mutta minä olen valmis!
Tarhalla ollessani
Tulimme tänne Penkta Kojan isolle koiratarhalle ollessamme vasta muutaman viikon ikäisiä. Äitini asui maaseudulla vanhusten pihanvartijana. Huomatessaan mammamme olevan tiineenä, halusivat he koirasta luopua. Itse asiassa omistajat tekivät juuri niin kuin toivotaan, kun päättivät antaa meille mahdollisuuden toimittaessaan koko remmin koirasuojaan. Pahempaakin on kuultu!
Sanovat kuitenkin, ettei tarha ole ihannepaikka varttua kaltaisillemme nuorille ja aktiivisille koirille. Päivät muistuttavat toisiaan. Yhtenä päivänä riemastuimme, kun joukko hassua kieltä puhuvia tyyppejä tuli tänne tarhalle ja rapsuttivat meitä niin vietävästi. Olimme aivan tohkeissamme, sillä emme olleet saaneet niin paljon huomiota pitkään aikaan. Ja meillehän muutama minuuttikin on piiiitkä aika. Niin kärsimättömiä olemme kohti uusia seikkailuja. Eräs suomalainen oli meistä niin haltioitunut, että päätti siitä hetkestä edistää meidän kotiutumista kaikin keinoin, jotta tätä hienoa aikaa, jota myös nuoruudeksi kutsutaan, ei menisi hukkaan.
Olemme sosiaalista sakkia, kaikki varsinaisia ilopillereitä ja ystävällisiä ihmisille, kuten myös niille pienemmille nahkaotuksille, eli ihmislapsille. Tulemme myös hyvin toisten koirien kanssa toimeen. Asummehan saman katon alla yli sadan muun koiran kanssa!
Kypsässä 7 kuukauden iässä olemme noin 50-55 cm säkäkorkeudelta. Todennäköisesti emme tule siitä sen enempää kasvamaan korkeutta, sillä mammallamme on korkeutta 55 cm ja painoa 23 kg. Mammamme on kovin suojelevainen meitä kohtaan, hän toivoisi kovasti tulleensa adoptoiduksi yhdessä yhden kultamurusensa kanssa. Tämä ei ole kuitenkaan vaatimus adoptiolle, kaino toive vain, jos pariadoptio on käynyt mielessä. Tällä hetkellä mamma ei ole kovin ystävällinen muille koirille. Tilanne voi kuitenkin muuttua, kun äiti-koiramme pääsee rauhallisempaan ympäristöön ja rentoutumaan.
Toivomme pääsevämme oikeaan kotiin oppimaan kotikoiran tavoille. Meidän kaikkien kanssa tulee olemaan pentumaisen veikeää, mutta kärsivällisyyttä me kysymme. Emmehän ole saaneet vielä koskaan kokea oikean kodin lämpöä. Tulemme tarvitsemaan siis paljon rajoja ja rakkautta ♥