Smiley nyk. Sisu

Sukupuoli:

Syntymäaika: 12.2021

Koko: n. 30 cm, 9 kg

Kotimaa: Liettua

Tarha: Geri Namai yhdistys, kotihoito Vilna

Sijainti: Omassa kodissa

Kotiutunut: 11.2025

Saapunut tarhalle: 03.2023

Etusivu / Adoptio / Varatut / Smiley nyk. Sisu

4.10.2025

Olen Sisu, ja tulin tänne ilmoittamaan, että tarttisin uuden loppuelämän kodin. Olen varsinainen hymypoika suurella sydämellä, josta riittää loputtomasti rakkautta omille ihmisille. Lupaan syödä herkut ja kiehnätä vieressäsi sitten kun tullaan sillä tapaa tutuiksi.

Olen saanut oman kodin 11.2025 ♥

Kuulumisia kotihoidosta 25.9.2025

Hymypoika Sisu täällä terve! Osuit sivuilleni, joten taisit sinäkin huomata, että olen kulmakunnan komistus. No joo, söpöksikin minua kai voisit kutsua. Mutta ulkokuorihan on vaan pintaa ja sanonkin aina, että tässäpä on pieni poika suurella sydämellä. Pienemmistä ihmisistä en kuitenkaan tykkää, kun ne on aika pelottavia, joten sellaiset huushollit kiitos ei, ei ole minun juttu! Katselen siis uutta kotia, koska en tule toimeen lasten kanssa ja omat ihmiseni toivat sellaisen joku aika sitten meille kotiin. Se oli alkuun ihan okei, mutta sitten se rupesi liikkumaan ja sanonpa vaan, että ei ole kiva juttu se.

Minulle omat ihmiset on maailman napa. Siis tykkään hirmuisesti kulkea niiden kanssa oikeastaan melkein mihin vaan, oli se sitten kotona keittiöstä olohuoneeseen tai ulos happea haukkaamaan. No vitsi vitsi, olen oikeasti oikea maailman matkaaja ja reissannut ihmisteni mukana autolla moneen paikkaan, kuten esimerkiksi mökillä on käyty. Minua ei automatkat haittaa, vaan otan torkut omassa kopissani. Pitäisin mielelläni matkoilla juttua yllä haukkumalla ikkunasta katsellen vieraat autot, mutta en tiedä mikä on, ettei seuranpito matkakumppaneille kelpaa. No ei se mitään! Oma koppi on paras soppi ja siellä saa lokoisat unet.

Unista puheen ollen; tykkään loikoa oman ihmiseni kyljessä soffalla tai sängyssä. Mutta on mulla omakin peti ja sinne ei tule onneksi kukaan heilumaan ja häiritsemään komeusuniani. Minusta on ihan mukava köllähtää sinnekin, niin saa nukkua rauhassa. Muutenkin nykyisin tykkään enempi vaan nukkua, kun ihmiset lähtee johonkin, niin kuin nyt vaikka töihin. Aikanaan, kun tulin sieltä tarhalta tänne kotiin, siitä on siis jo pari vuotta, en kyllä tykännyt jäädä yksin. Minua silloin tietenkin jänskätti uusi koti, enkä tiennyt mitä tapahtuu. Sama juttu kävi, kun muutettiin, mutta sitten me harjoiteltiin, eikä minua nykyisin haittaa jäädä yksin kotiin. Minulle aina kerrotaan, kun nuo lähtee kotoa ja tykkään, kun asiat ei tule yllätyksenä ja niin minä poika sitten huomasin, että tuleehan ne aina takaisin.

On niitä töitä minullakin, nimittäin kun postiluukulle tullaan kolistelemaan ja työntämään jotain lehtiä ja kirjeitä luukusta sisään tai ovikello soi, meikäläinen pistää haukuksi. Pihallakin, jos näkyy vieraita autoja, kerron niille, että täällä vartioin minä. Mutta naapureiden autoista en välitä. Olishan se, niillehän pitäisi haukkua joka päivä – huh huh… Lenkillä saatan haukkua pyörät, skootit ja juoksijat. Olen kyllä ihan kelpo ulkoilukaveri ja valjaat, panta ja jopa sadetakki on minulle ihan ok juttu.  Vähän tulen vetäneeksi, koska pääseehän siten aina eteenpäin. Tykkään niin kovasti ulkoilusta, että olen ihan tohkeissani, kun lähdetään ja siinä täpinöissä tulee näykittyä ihmistä vähän nilkoista. Se kuitenkin sanoo, ettei sitä satu. Se piti myös mainostaa, että vien sinut lenkille kelillä kuin kelillä. En ole mikään hienohelma arkatassu, vaan tykkään juosta ja ulkoilla satoi tai paistoi, oli kesä tai talvi.

Minua saattaa muuten ensi alkuun vähän jännittää vieraat ihmiset. Huomaan kyllä, kuka tykkää koirista ja en jaksa sitten pönöttää, vaan pistelen aika pian tarjolla olevat herkut napaani. Onneksi minun annetaan olla rauhassa, jos ei huvita johonkin uuteen ihmiseen tutustua ja etenkään lapsiin. Siis huvittaako sinua aina, no ei varmana! Koirakavereista olen aina tykännyt, enkä ole haastanut riitaa, vaikka olisivat tulleet kotona käymään. Kun ollaan ulkona, haluaisin päästä moikkaamaan kaikkia ja kerron sen kovaäänisesti. Koirapuistossa on mahtavaa, kun pääsee leikkimään!

Taisin jo alkuun mainita, että on minussa muutakin kuin komea ulkomuotoni. Olen nimittäin myös fiksu! Osaan vaikka ja mitä, kuten annan tassua, istun, kierin, haukun posteljoonin, menen maate, odotan kun kauniisti pyydetään, syön herkut, juoksen pallon perässä ja tulen kun kutsutaan. Kerran minulle kävi niin, että olin omassa rauhassa pedilläni syömässä älyttömän hyvää herkkuluuta ja joku tuli sitä sorkkimaan minulta pois. No, minultahan meni hermot ja näykkäisin. Se oli sitä aikaa, kun olin vasta tullut tänne kotiini sieltä tarhalta.

Toivoisin vaan, että kun tässä olen kerran siihen päätynyt, että katselen itselleni uudet porukat, niin parempi niitten olla sitten sitä sorttia, että yhdessä mennään loppuun saakka. Ja haluan huomauttaa, että pitää minun varmaan vähän katsella tilannetta, ennen kuin voisin olla luonasi jälleen kuin kotonani. On nimittäin iso muutos tämä pienen pojan maailmassa ja tiedän olevani vähän hitaasti lämpenevää sorttia. Minulle on sinänsä ihan sama, millaisessa talossa asut ja onko se maalla vai kaupungissa, kunhan siellä on tilaa minunkin haukkua, eikä skootteja, lapsia ja pyöriä ole ihan liiaksi saakka. Minulla on sinulle kuitenkin toiveena, että anna minulle aikaa ja ymmärrystä. Ja kun ollaan tultu sinuiksi, niin tietysti toivelistalla olisi myös rapsutuksia, viekkua, herkkuja, lenkkiä, leikkiä ja seuranpitoa. Ihan ujostuttaa sanoa, mutta vastalahjaksi saat koko sydämeni, hih.

Laitahan paperia vetämään! Terkuin kulmakunnan komistus, hau!

Tarhalla ollessani

Eräänä syksynä juoksentelin vapaana ympäri kaupunkia, kunnes selvisi, että omistajani oli kuollut. Onneksi ilmojen viiletessä pääsin pienen eläinsuojeluyhdistyksen kotihoitopaikkaan. Jälleen kerran oli siis syytä hymyillä!

Vaikka olen menettänyt sen kaikkein tärkeimmän, täällä tarhalla olen ollut rohkea ja utelias, iloinen oma itseni. Kotihoidossa olen päässyt mukaan kaupungille, muun muassa kahviloihin. Jopa eläinlääkärissä olen ollut iloinen oma itseni.

Sopisin monenlaiseen ympäristöön. Myös kaupunkiympäristö voisi sopia minulle, eikä vähiten siitä syystä, että osaan kävellä kauniisti hihnassa. Tapani tervehtiä on hypähtää ilosta ihmisiä vasten, joten minun voisi olla hyvä vielä harjoitella rauhallisempia tervehtimisiä oman ihmiseni kanssa.

Asun yhdessä muiden koirien kanssa ja viihdyn hyvin heidän seurassaan. Mutta kun lähdemme ulos, saatan innostua ja haukkua uusia koiria, joita näen. Tulen kuitenkin hyvin toimeen muiden koirien kanssa, vaikka saatan vähän piipahtaa, jos alan olla mustasukkainen huomiosta. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö voisi elää iloista koiranelämää lajitoverien kanssa. Pärjään kuitenkin myös ainoana koirana, jolloin saan omistajan kokonaan omakseni.

Kun etsit uskollista ystävää, joka saa hymyn huulillesi – olen täällä odottamassa.♥

Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.

Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.