Tulin tarhalle jo syyskuussa 2020 ja minua on kesytetty siitä lähtien. Oi että olen ollut epäluuloinen noista kaikista ihmisistä. Pysykööt poissa! Pärjäsin itsekseni 20 koiran laumassa ennenkin eikä minua tarvinnut silitellä ja hössötellä ja tutkiskella.
Nyt olen siinä vaiheessa, että ihminen on aika mielenkiintoinen juttu ja noi rapsutukset ei ole hassumpia. En ole paha koira enkä pure. Nyt minusta tiedetään sen verran, että voin alkaa etsiä omaa kotia. Minusta tulee vielä hyvä, rakastava, leikkisä koira. Tarvitsen aikaa.
Tulen toimeen muiden koirien kanssa, olenhan enemmän koirien koira kuin ihmisen koira, mutta olen dominoiva luonteeltani ja olen oppinut taistelemaan ruuasta ja nyt huomiosta muiden koirien kanssa. Perheessäni pitäisi olla koirakokemusta eikä pieniä lapsia, varmuuden vuoksi. Rauhallisempi maalaisympäristö olisi parempi, maailmassa on minulle paljon pelättävää, joten turha minua on vielä stressata kaupungin melullakin.