Minut löydettiin kahden muun sisaren kanssa heikossa kunnossa ollessamme vasta kolmen kuukauden ikäisiä. Valitettavasti toinen siskoistani ei selvinnyt. Minä ja toinen sisareni sinnittelimme. Sisko adoptoitiin nopeammin. Sanottiin, että siskon syy selviytymiseen oli usko ihmisiin. Sitä, mitä minulla ei ole. Minulla ei ole myöskään rohkeutta, ei sitten alkuunkaan. Vältin taidokkaasti mahdolliset omistajaehdokkaatkin käpertymällä nurkkaan ja välttämällä katsetta. Itseasiassa kukaan ei ole edes kunnolla huomannut minua koko elämäni aikana. Olen asunut tarhalla koko ikäni. Tarhan väki kuitenkin huomasi vihdoin pieniä sosiaalistumisen merkkejä, kun saatoin heiluttaa vahingossa häntääni ja tulla haistelemaan, kunnes taas muistin, että olen aivan kauhean ujo. Kehitystäni kotikoiraksi haluttiin kuitenkin tukea parhaalla mahdollisella tavalla ja niinpä pääsin ihan äsken kokeneen kotihoitajan luokse Suomeen.
Kotihoitajani mukaan olen rohkea silloin, kun luulen, etteivät muut minua huomaa – häntä pystyssä kuljen menemään, lähinnä iltaisin ja yöaikaan. Olen melkoinen minipaviaani. Kiipeilen nimittäin työpöydälle tutkimaan tavaroita, ikään kuin tutkisin salaisia arkistoja! Hiljaa hipsien käyn jopa uskaliaasti nuuhkimassa kotihoitajaani, kun luulen että hän nukkuu. Mutta auta armias, jos jään kiinni siitä, että olen piilorohkea! Silloin muutun suolapatsaaksi ja keskityn näyttämään kauhistuneelta. Kertoman mukaan annan kuitenkin käsitellä itseäni ongelmitta. Toistaiseksi kotihoidossa on lähinnä harjoiteltu valjaiden pukemista. Kun minua pelottaa, alistun, mutta en murise enkä näytä hampaita.
Minulle oikea paikka on sellainen, jossa saan kaikessa rauhassa pedata paikkaani ja asettua aloilleni. Ihmiselläni tulisi olla kosolti kärsivällisyyttä ja ymmärrystä olla laittamatta minua liian vaikeisiin tilanteisiin. Toisaalta saatan alussa karata helposti. Omistajani tulisi olla huolellinen. Tärkeintä olisi antaa minun vain olla. Aika on taikasana kaltaisteni ujojen kamujen kanssa. Ajan kanssa uteliaisuuteni ottaa todennäköisesti ujoudestani voiton.
Vaikka olen tällainen kovin vakava ja huolestunut tyyppi, olen nuori koira, jolla on vielä koko elämä edessä. Taitavan ihmisen käsissä saatan taipua vielä tulevaisuuden ilopilleriksi. Tuli minusta millainen tahansa, uuden omistajan tulisi nähdä ja hyväksyä minut tässä ja nyt, juuri tällaisena pienenä suloisena Soja-koirana. Minua voi tulla tositarkoituksella tervehtimään kotihoitopaikkaani Mäntsälään. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.