Kuulumisia kotihoidosta 12.1.2023
Marraskuussa elämäni muuttui kertaheitolla, kun minut adoptoitiin Suomeen. Olen kuitenkin palannut takaisin yhdistykselle etsimään uutta kotia ja nyt minuun on kotihoidon kautta tutustuttu sen verran, että tiedetään minkälaista kotia minulle kannattaa etsiä. Olen kuullut olevani ihan mahdottoman suloinen tapaus, joten enköhän minäkin vielä sen ihan oman perheeni ja kotini löydä.
Alkutaipaleeni Suomessa olen viettänyt vilkkaammilla alueilla, mutta onnekseni pääsin nyt kotihoitoon rauhallisemmalle seudulle. Tämä onkin ollut minulle hyvä juttu, koska ulkoilussa on minulle vielä jännittäviä asioita, esimerkiksi ohi suhahtelevat autot ja pyörät. Niille on täytynyt haukkua ja vilkkailla alueilla en ole saanut tehtyä rauhallisia lenkkejä, hiljaisemmilla alueilla, joita olen ehdottomasti tarvinnut. Nykyisessä paikassani lenkit ovat sujuneet hienosti, kun saan kulkea säännöllisesti metsäpoluilla ja pikkuhiljaa totuttautua niihin suhahtelijoihin. Toivoisinkin siksi, että tuleva kotini sijaitsisi rauhallisella alueella. Lisäksi toivoisin, että tulevalla perheelläni olisi kokemusta kaltaisestani reaktiivisuuteen taipuvaisesta koirasta tai vahva halukkuus sitoutua siihen perehtymiseen. Ensisijaisesti minut luovutetaan aikuistalouteen.
Nykyisessä kotihoitopaikassani minulla on koirakaveri, jonka kanssa olen tullut hyvin toimeen. Olen aika kova poika leikkimään sopivan koirakaverin kanssa. Kotihoitajani on ollut päivisin töissä ja sen aikaa olen viettänyt omassa tilassani, rauhassa. Rauhallisessa ympäristössä otan ilon irti lenkeistä ja kuljenkin hienosti, häntä heiluen ja kiinnostavia hajuja nuuskutellen. Sisäsiisti olen ollut koko ajan. Päivittäiseen halipulaani olen saanut ensiapua kotihoitajaltani ja osaan kyllä kertoa, mikäli rapsutukset loppuvat liian aikaisin. Olen myös ihan mahdottoman fiksu ja tulevaisuudessa voisinkin luultavasti etenkin sopivalla namipalkalla oppia paljon kaikenlaista uutta oman ihmiseni kanssa. Joten mitäs sanot, olisiko sinulla mahdollisesti sydämessäsi paikka auki kaltaiselleni kultaiselle tyypille?
Tarhalla ollessani
Minut tuotiin tänne vain muutaman kuukauden ikäisenä, sillä olin pelokas ja ujo pieni koiranpentu. Käytin ja näytin hampaitani ihan vain varmuuden vuoksi, sillä minulla ei ollut luottamusta ihmisiin, ei edes omiin omistajiini, jotka eivät olleet sitoutuneet tarjoamaan minulle hyvää kasvualustaa, jossa olisin oppinut edes perussäännöt.
Täällä koiratarhalla on huomattu, että minusta, siis tästä pelokkaasta ja ujosta koirasta on kasvanut iloinen ja ystävällinen koirakaveri, joka on erittäin kontaktihakuinen ja kiitollinen kaikesta huomiosta, mitä saan ihmisiltä. Tarhan väki on siis tehnyt upeaa työtä kanssani ja olen heidän mukaansa nyt vihdoin valmis muuttamaan omaan loppuelämän kotiini. Ihan ensimmäiseksi uudessa kodissani nukkuisin valtavat univelkani pois, sillä täällä tarhalla ei saa nukkua kunnolla. Aina on joku haukkumassa korvaan ja kun yksikin haukkuu, haukkuvat muutkin. Rakastan rauhaa ja hiljaisuus on musiikkia luppakorvilleni.
Olen kuulemma myös varsinainen välkky ja opin nopeasti. Koska minulla on toistasataa koiranaapuria, olen rescue-koiralle tyypilliseen tapaan suvaitsevainen toisia koiria kohtaan ja tulen muiden koirien kanssa hyvin juttuun. Kaiken kukkuraksi kävelen kauniisti hihnassa. Mitä vielä toivoisit enempää koiralta? Omistajaltani toivon kokemusta ja kärsivällisyyttä kaltaisistani rescue-koirista, jolla menneisyyden haamut saattavat vielä kummitella. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.