Minut löydettiin kadulta eikä omistajaani näkynyt missään, joten minut pelastettiin tänne Penkta Kojan tarhalle.
Yli vuosi on jo vierähtänyt, enkä ole saanut yhtään hakemusta. Hoitajani eivät voi ymmärtää miksi. He kehuvat minua maailman ihanimmaksi ja helpoimmaksi koiraksi, olenhan rauhallinen, erittäin hyvin käyttäytyvä ja ystävällinen. Tulen toimeen aivan kaikkien kanssa, oli he sitten ihmisiä tai muita lajitovereitani.
Suurin unelmani on päästä loppuelämäkseni ikiomaan rakastavaan kotiin. Minulla on vielä paljon rakkautta ja kiintymystä annettavana. Voisiko sieltä Suomesta löytyä joku ystävällinen ihminen, joka voisi avata sydämensä ja kotinsa oven minunkaltaiselleni herrasmiehelle ♥