Eräänä hyytävänä talvipäivänä, juuri ennen paikallisia talvilomia, päädyin tänne Keturkojo viltiksen koiratarhalle, joka sijaitsee eteläisessä Liettuassa. Tällöin tarhalle soitettiin ystävällisestä huskysta, joka oli vaeltanut pienessä Medūkšta-kylässä useita päiviä. Paikalliset säälivät minua, joten he olivat jakaneet minusta julkaisun sosiaalisessa mediassa ja antoivat minun jäädä pihalleen, kunnes omistajani ilmestyisi. Valitettavasti kukaan ei kysellyt perääni. Auttajat alkoivat huolestua, koska julhapyhät olivat tulossa, eikä koiran pitäminen pihalla olisi onnistunut. He kehottivat koirasuojan väkeä kiirehtimään, sillä he odottivat jo tilatun kylpytynnyrin toimitusta, eikä minun sopinut olla silloin paikalla pihalla pyörimässä.
Muutama päivä tarhalla oltuani tuli tämä kauan kaivattu puhelu. Omistajani soitti ja kertoi, että on kyvytön estämään karkailuni ja näin ollen kyvytön myös huolehtimaan minusta. Yhteisymmärryksessä päättivät, että minun on parempi jäädä koiratarhalle uutta kotia etsimään.
Olin tästä kaikesta kovin hämmentynyt. Ensimmäiset viikot kanssani eivät olleet helppoja. Tein tiettäväksi, ettei tämä peli vetele. Tiedäthän meidät alkukantaiset ja toisinaan oikukkaat huskyt! Emme ole lainkaan miellyttämisen haluisia ja tylsistymme helposti. Vaadimme valtavan määrän liikuntaa. Halutessamme kiipeämme vaikka ruokapöydälle tai ikkunalaudalle tähystämään! Koska en saanut hajottaa mitään (en itseasiassa edes yrittänyt, joku tolkku sentään!) päätin alkaa huijaamaan kaikkia ja hieman seikkaillakin. Niin nokkela olin, että onnistuin pakenemaan tarhalta, vaikka en edes ollut ihan varma, miksi niin tein. No, kaukokaipuuni ei ollut ihan pohjaton, sillä marssin lähellä olevalle eläinlääkäriasemalle ja suoraan erään asiakkaan syliin. Tarhan huolestunut väki, joka oli jo minua lähtenyt etsimään, sai puhelun: ”Speigas on klinikalla”.
Ja ai niin, tämä henkilö, kenen syliin säntäsin, ihastui minuun vallan! Hän harkitsi jopa adoptoimistani ja viemistäni Saksaan. Yhteenvetona siitä, mitä seurasi, tämä nainen alkoi käydä tarhalla päivittäin, mutta lähti lopulta Saksaan ottamatta minua mukaan, sillä hän tajusi, että hänen elämäntapansa ei täyttäisi tarpeitani.
Tästä kaikesta voidaan päätellä, ettei minulla ole ainakaan eläinlääkärikammoa, olen aika nokkela ja myös sydänten murskaaja! Näin minusta tuli myös turvakodin rakastettu maskotti.
Nykyään nautin luottamuksesta. Minua viedään edustuskoirana erilaisiin tapahtumiin, kirpputoreille ja messuille. En pelkää lainkaan kaupungin hälinää enkä autossa matkustamista. Kävelen hyvin hihnassa. Olen suurien linjojen koira, koska minusta enempi on parempi. Viihdyn huomion keskipisteenä paistattelusta ja kaikkinaisesta saamastani huomiosta. Minusta on tullut tuttu hahmo ei vain Alytuksella, vaan mahdollisesti sen ulkopuolellakin, sillä olen esiintynyt useaan otteeseen myös televisioruuduilla!
Kaiken kaikkiaan olen rohkea, rakastettava ja seurallinen koira, joka tulee yleensä hyvin toimeen monien naaraskoirien ja joidenkin uroskoirien kanssa. Tällä hetkellä jaan tarhalla tilani kahden laika-nartun kanssa. Ihmisille, niin suurille kuin pienille, olen ystävällinen. Kissatalouteen tai kotiin, jossa on minua selvästi pienempi koira, ei minua suositella.
Mitä tulee terveyteen, olen energinen, aktiivinen koira. Pääni muoto on hieman epäsymmetrinen ja toisessa silmässäni on vilkkuluomi, joka ei vaadi hoitoa. Muita terveysongelmia ei minusta ole havaittu.
Koska olen niittänyt huomiota tarhalla ja se ulkopuolella, on minusta oltu kiinnostuneita. Kuitenkin tarhan väki on kehottanut hakijoita olla aliarvioimatta tarpeitani, jotka liittyvät liikuntaan, aktivoimiseen ja virikkeellistämiseen. Meitä huskyjä ei pidä adoptoida taivaan sinisten silmien perusteella. On syytä muistaa, että minulla vetokoiran sitkeät geenit. Me hyskyt ja huskytaustaiset olemme aikojen saatossa kehittyneet kestämään haastavia sääoloja ja rasitusta. Lähtökohtaisesti emme ole hyviä kaupunki- tai koirapuistokoiria suuren liikunnantarpeen ja voimakkaan riistavietin vuoksi.
Toisin kuin jotkut muut huskyt, en ole erityisen äänekäs ja enkä ulvo kovaa enkä korkealta. Täysin sisäsiisti en vielä ole, mutta uskovat minun oppivan talon tavoille, kunhan pääsen säännöllisesti ulos. Tämä tarve ei toteudu tarhalla.
Ihanteellinen koti olisi minulle huskykokeneesta kodista tai peräti huskyharrastajan hoteista maaseudun rauhasta. Minulla etsitään kotia, jossa saan lemmikkikoiran oikeudet, mutta paljon liikuntaa, mieluiten aidatulla pihalla. Taajamaympäristöön voisin mahdollisesti myös soveltua.
Olisko sinulla aikaa ja energiaa tällaiselle sydänten murskaajalle? Koska minulla on ollut vaiherikas elämä, etsin loppuelämän kotia, jossa minun ei tarvitse väistyä kylpytynnyrin tieltä. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.