Etusivu / Adoptio / Kotiutuneet / Spurgiukas nyk. Spurgis

1.4.2022

Kaikkein eniten maailmassa eläinsuojeluyhdistyksen ihmiset haluaisivat nähdä minut taas onnellisena omalla sohvallani omien ihmisten rakastamana. Ja turvassa. Ehkä ihan Suomessa asti turvassa?

Asuin omien ihmisten kanssa talon sisällä. Totuin pehmeään sohvaan ja makupaloihin. En ikinä tottunut omien ihmisteni aikuiseen poikaan, joka tuli aina kylään haisten alkoholille ja räyhäten. Eräänä päivänä poika otti minut kävelylle. Tiesin jo silloin, että jotain pahaa tapahtuu, koska hän ei ikinä vienyt minua mihinkään. Menimme suoraan eläinlääkärille ja poika sanoi, että minussa on liikaa kirppuja ja minut pitää lopettaa. Eläinlääkäri kertoi kärsivällisesti, että kirppuihin on tosi hyvin tehoavaa lääkettä. Poika vähän hermostui ja huusi, että joka tapauksessa tätä koiraa ei tarvita. Onneksi sitten lähti ja eläinlääkäri soitti eläinsuojeluyhdistykselle. Ei alkanut minua lopettaa, sanoi että olen liian terve ja kaunis ja ihana koira kuolemaan.

Tarhalla olen hurjan surullinen. Minulla on kylmä enkä suostu menemään koirankoppiin. Istun mielummin ulkona jopa nyt, kun on alkanut sataa lunta. Onneksi tarhan ihmiset eivät kertoneet minulle koko tarinaa. Kuulemma poika oli mennyt kotiin ja kertonut vanhemmilleen, että minä karkasin ja jäin auton alle. Minun omistajat olivat järkyttyneet tosi paljon ja soittaneet sitten ympäri ja etsineet minua. Eläinsuojeluyhdistyksestä eivät oikein tienneet mitä tehdä, heitä kävi sääliksi minun omistajat, mutta vielä enemmän he halusivat suojella minua. Minä en olisi turvassa omassa kotonani. Poika voisi tulla milloin vain ja ei ehkä seuraavan kerran veisi minua eläinlääkärille, vaan tappaisi minut ihan itse. Kaikkien sydän tässä on särkynyt.