Liettuassa on paikkoja, joissa koira suojelee / vartioi mitä tahansa, seinää, aitaa, vanhaa rengasta tai roskakasaa. Minä vartioin tyhjää yritysrakennusta.
Isäntäni kuoli, yritys romahti ja minä jäin YKSIN. Pieni, neliön kokoinen lintuhuone oli kotini. Siellä söin, nukuin ja odotin pelastajaani. Hyväsydäminen, entinen yrityksen työntekijä ruokki minua muutaman päivän välein. Näin päivisin vain ruokani varastaneen variksen (rankaisin häntä siitä, mutta se oli ainoa syntini) ja samoja kodittomia kissoja.
Mutta eräänä päivänä Mazas draugas -vapaaehtoisen valpas silmä huomasi minut. Entinen työntekijä luovutti minut, ja tulin ensimmäistä kertaa ulos lintuhuoneesta. Kävelin ensimmäistä kertaa elämässäni vihreällä nurmikolla. Ensimmäistä kertaa näin enemmän lajitovereitani ja kuulin haikaran huutavan. Ja ennen kaikkea näin ihmisiä. Ihmisiä, jotka puhuivat minulle, silittelivät minua, nauroivat ja toivat minulle ruokaa, jopa useita kertoja päivässä. Siitä päivästä lähtien EN ollut enää YKSIN ensimmäistä kertaa elämäni aikana.
Olen erittäin ystävällinen, rauhallinen ja vaatimaton koira. Tyydyn vähään, joten sovellun hyvin vaikka seniorikotiin tai muutoin rauhalliseen ympäristöön, jotta voin rauhassa tutustua kaikenlaiseen minulle uuteen, ehkä sinulle hyvin tavanomaiseen elämäntyyliin. Voisitko rakastaa minua ja tarjota minulle loppuelämän kodin, jossa odottaisi ikioma pehmoinen peti ♥