Elokuussa 2016 minun elämäni muuttui, kun pääsin katukoirasta tarhakoiraksi. Olen vain jotenkin unohtunut tänne tarhalle. Meitä koiria on niin paljon. Olen vielä jämähtänyt tänne tarhan ulkokoira-alueelle, vaikka tämän paikan pitäisi olla väliaikainen karanteenipaikka.
Yksi suomalainen täti ei päässyt minun ohi ollenkaan. Hänellä oli mielessä kaikenlaisia koira-make-over -juttuja. Että minusta saisi hurjan kauniin koiran, kun turkkiani harjattaisiin tai trimmattaisiin. Eikä se ollut pelkästään ulkonäöstä kiinni. Otin vieraat vastaan rauhallisesti häntää heilutellen.