Minä olin matkalla Riikaan, Latviaan. On nyt kumma, kun ihmisten mielestä tuo hieno moottoritie ei sovi koirille. Riika kuulosti mielenkiintoiselle kaupungille. Paljon historiaa ja sen sellaista. Minusta laitettiin ainakin sata ilmoitusta, että omistajani löytäisivät minut.
Osaan istua ja antaa tassua käskystä. Se on merkki, että joskus joku perhe on sen minulle opettanut. Osaan istua kiltisti autossa kuin vanha tekijä ja en ikinä ikinä pissi enkä kaki ulkohäkkiini. Kuvittele! Odotan ihan jalat ristissä, että pääsen sieltä ulos. Kaiken huipuksi rakastan miehiä. Yleensä katukoirat vähän pelkää miehiä.
Pääsin sellaisen perheen luokse kotihoitoon, josta on lähtenyt kuulemma Suomeen Mama, Uma ja Hundell. Ehkä minäkin?