Ystävälliset ihmiset löysivät minut kadulta vaeltelemasta, jonka jälkeen ottivat mukaansa ja toivat tänne Penkta Kojan tarhalle. Täällä saan ruokaa, ja minusta huolehditaan, mutta ei tämä mikään paratiisi ole. Varsinkaan meille jo elämää enemmän nähneille. Olen joutunut odottamaan omaa vuoroani jo kohta vuoden päivät siinä missä viereltäni lukuisat vierustoverini ovat jo lähteneet uusiin rakastaviin koteihinsa. Täälläkö minun pitää viettää loppuelämäni…
Tarhan ovet sulkeutuvat päivittäin noin viiden aikoihin iltapäivällä, jonka jälkeen olemme keskenään häkeissämme kuunnellen jatkuvaa haukuntaa aina aamuun asti, jolloin hoitajamme palaavat…
Olen luonteeltani rauhallinen, haluan halailla ja olla lähellä ihmistä. Näin meidän kesken, en tiedä kuka on ikäni määrittänyt, mutta se ei todellakaan kuvasta minua. Eihän minulla ole edes kuin muutama harmaa karva kuonossa! Siitä huolimatta minulla on energiaa vielä vaikka kuinka paljon, ja haluan näytellä (aivan, luit ihan oikein), leikkiä, mennä ja oppia uusia juttuja. Tulen myös täydellisesti toimeen muiden lajitovereideni kanssa.
Joten mitä vielä odotat! Laitahan adoptiohakemus vetämään, niin vieteään yhdessä ikimuistoisia hetkiä siellä Suomessa ♥