U-P-E-A! Näin kuvaili minua Pet Rescue Finlandin vapaaehtoinen, päästessään lenkkeilemään kanssani. Tottahan se on, olen varsin komean näköinen kaveri ja kookas ja alkukantaisuutta huokuva ulkomuotoni suorastaan mykistää katsojan. Palataanpa hieman ajassa taaksepäin, jotta saisitte tutustua myös menneisyyteeni. Herkimmät voivat skipata tämän osan, sillä synnyin hyvin kurjissa oloissa.
Maaseudulla oli usean eläinsuojeluyhdistyksen yhteinen operaatio pentutehtaaseen ja vastassa oli mitä kammottavin näky. Eläimillä ei ollut vettä eikä ruokaa, suurin osa oli myös suojaa vailla. Joillakin oli vanha jääkaappi koppina ja toisilla puuhun sidottu asbestin kyllästämä riepu. Koirat olivat luisevia ja nälkiintyneitä, juoksuiset nartut oli sidottu ketjuun urosten kanssa, pakotettuina lisääntymään. Vastasyntyneitä pentuja löytyi maakuopista, joita emot olivat kaivaneet suojaksi, kun muutakaan ei ollut. Kuolleita pentuja löytyi useita. Tämä oli ollut painajainen 54:lle koiralle. Pentutehtaassa oli kasvatettu enimmäkseen Laika-mixejä sekä pitbulleja.
Minä ja 30 muuta onnekasta laikaa pääsimme Keturkojon tarhalle, olin vasta 3 – 4 kuukauden ikäinen. Tarha tuntui taivaalliselta kokemamme jälkeen, enkä tuntenut enää pelkoa. Minulla oli myös vanhempani ja sisarukseni ja iso sukumme edelleen seuranani. Johtajamme Stormis on jo adoptoitu Suomeen. Minut adoptoitiin liettualaiseen perheeseen hyvin pian ja elämäni oli kohtuullista. Omistajani olivat kyllä hyviä ihmisiä, mutta yliarvioivat taitonsa kasvattaa nuorta ja haasteellista koiraa.
Vuoden 2024 alussa minä sitten jäin auton alle ja etujalkani murtui. Omistajani veivät minut kalliiseen leikkaukseen, jossa jalkani saatiin kuntoon. Omistajani olivat kuitenkin päästäneet minut ylipainoiseksi, joka pahensi tilannettani. Lisäksi he eivät kuunnelleet lääkärin ohjeistuksia rajoitetusta tilasta, vaan antoivat minun juosta vapaana juuri leikatun jalkani kanssa. Niinpä haavani tulehtui ja omistajani päätyivät pyytämään apua tarhalta. Oli todennäköistä, että jalkani jouduttaisiin amputoimaan.
Tarha otti minut hoitaakseen ja jalkani leikattiin uudestaan. Tällä kertaa jäin tarhalle hoidettavaksi ja olin hyvin tiukassa seurannassa omassa tilassani enkä päässyt enää juoksemalla tekemään hallaa koivelleni. Puolen vuoden eristyksen jälkeen jalkani oli toipunut ja säästyi amputaatiolta. Tarha teki päätöksen, että omistajillani ei ollut resursseja huolehtia minusta, joten jäin tänne.
No niin, palataanpas sitten takaisin minuun. Olen pääasiassa hyvin siisti herra ja lenkkeilen varsin mallikkaasti hihnassa. Tarhalla minulla käy oma vapaaehtoinen, 13-vuotias tyttö, lenkittämässä minua. Hän rientää aina koulun jälkeen ulkoiluttamaan minua ja meistä on tullut ystäviä. Vaikka olenkin kaikin tavoin isompi kuin tyttö, hän osaa hienosti hallita minua. Ilahdun valtavasti, kun näen tytön taas saapuvan katsomaan minua. Voisinkin sopia hyvin perheeseen, missä on jo hieman varttuneempia lapsia. Tulen hyvin toimeen lasten kanssa, kunhan he osaavat antaa minulle tilaa. Rakastan lähteä lenkille ja haistella metsästä kantautuvia tuoksuja. Jos minua rohkaistaan, saatan myös juosta rinnalla.
Lenkeillä reagoin useampiin koiriin ystävällisesti, mutta joitain kohti saatan vetää ja hieman jopa haukahtaa. Jaan häkkini dominoivan nartun kanssa ja minua ei haittaa olla tossun alla. Ruoka on ainoa asia, mikä aiheuttaa kinaa ja syömmekkin vain valvonnassa ja erikseen. Tarhalla ei ole testattu miten pärjäisin uroksen kanssa, joten minut luovutetaan ainoastaan nartun kaveriksi.
Vaikka laikat saattavat suhtautua vieraisiin varauksella, minä pidän ihmisistä ja huomiosta. Lähden tuntemattomienkin kanssa lenkille ja otan hyvin kontaktia varsinkin, jos namiuja on tarjolla. viihtyisin varmasti parhaiten kodissa, jossa on oma piha, mutta olen myös tottunut kaupunkiympäristöön. Oikealla kasvatuksella ja hellällä hoivalla minusta saa uskollisen ystävän. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.