Joskus vähän ihmettelen, mitä minä teen tässä hienon ravintolan terassilla syömässä pihvinpaloja tuon ystävällisen blondin kädestä. Älä ymmärrä minua väärin, käyttäydyn todella hienosti ja minut voi ottaa mihin tahansa mukaan. Mutta jotakin ihmeellisen ihanaa on tapahtumassa elämälleni, ja toivottavasti tämä kaikki jatkuu onnelliseen loppuun asti eikä ole vain ihanaa unta.
Näetkös, neljä vuotta sitten minut löydettiin metsästä ketjulla puuhun sidottuna. Olin jo vanha ja tarpeeton. Ihanat ihmiset pelastivat ja toivat minut tarhalle. Tarhan vapaaehtoinen rakastui minuun ja otti minut kotiinsa. Kyseessä on todella ison sydämen vapaaehtoinen, joka pitää kotonaan oikeaa omaa pikku koiratarhaa. Mutta joillekin ihmisille tämä rakkaus eläimiin on omituinen asia. He eivät ymmärrä, että joskus rakkaus ei riitä, vaan tarvitaan kunnon hoitoa. Meitä koiria on tämän vapaaehtoisen kotona useita kymmeniä, joten ei hänellä ole aikaa meistä huolehtia eikä tiloja kunnon asumiseen. Niinpä minunkin kohtaloni oli joutua taas ketjuun ja koirankoppiin kiinni.
Sitten eräs toinen tarhan vapaaehtoinen tuli meidän pihalle hoitamaan meitä koiria ja katsomaan, että meiltä ei puuttuisi mitään. Tällä vapaaehtoisella on sellainen pieni pehmeä kohta sydämessä minulaisilleni isoille saksanpaimenkoiramixeille. Hän katsoi minua silmiin ja ehdotti sitten omistajalleni, että voisiko minua ottaa irti ketjusta ja vielä eri paikkoihin kävelylle. Onneksi se onnistui.
Niinpä elämäni alkoi muuttua. Tämä vapaaehtoinen tuli luokseni joka viikko pari kertaa ja ajoi minun kanssani autolla eri paikkoihin. Olin ensin hermostunut ja stressaantunut autossa, sitten totuin ja aloin tykätä näistä autokyydeistä. Menimme kävelylle metsään, kaupungille. Pääsin McDonaldsiin maistamaan kananugetteja! Vapaaehtoinen otti minut kotiinsa yöksi ja antoi minulle oikein kunnon kylvyn.
Jokaisessa uudessa paikassa olin vähän hermostunut, mutta käyttäydyin majesteetillisen ylväästi ja hienosti. Kuninkaallinen, sanoi vapaaehtoinen. Ylväs, hieno siniverinen. Koira, joka ansaitsisi eläkepäivät ihmisen parhaana ystävänä, sohvalla torkkuen, kahviloissa istuen, metsälenkeillä.
Vaikka olenkin superhieno kaveri, on minulle kuitenkin parempi sellainen koti, jossa on jo koirakokemusta ja kokemusta isoista koirista. Mutta jos tarjoat minulle rakkautta ja oman kodin elämäni ehtoolla, et ikinä kadu niitä hyviä tunteita, joita saat minulta. Kiitollisuutta, rakkautta, uskollisuutta. Ota riski.
Lisää uutisia tarhalta
Hei, olen takaisin täällä sivuilla. Arvaa mitä tapahtui? Kun olin täällä kodinetsijänä niin minä, vanhemmanpuoleinen iso koira, sain pari ihan mahtavaa adoptiohakemusta. Olin niin onnellinen. Sitten minun hoitokotini sanoikin, että he ovat nyt niin kiintyneitä minuun, että eivät annakaan minua pois mihinkään kotiin.
Tiedätkö, se oli katkera paikka kaikille. Hoitokotini on siis sellainen yksityinen vähän kuin tarha, jossa perhe on haalinut pihalleen yli 40 koiraa ja juuri ja juuri ehtii pitää meistä huolta. Olevinaan pelastanut meidät, huonoista oloista huonoihin oloihin. Minun elämäni on täällä ulkokoirana ketjun päässä ja vaikka perhe rakastaa minua, en pääse lenkille enkä saa huomiota. Joskus rakkaus ei riitä ja joidenkin perheiden on mahdoton sitä ymmärtää.
Kun talvi tuli ja perheen oli vielä vaikeampi pitää minusta ja muista koirista huolta, niin he ottivat yhteyttä eläinsuojelijoihin ja minut siirrettiin yhdistyksen nimiin ihan virallisesti ja pääsin asumaan koirahotelliin. Ihan varmuuden vuoksi, että perhe ei taas vaihtaisi mieltään.
Kodin löytäminen minulle on lähes mahdoton juttu, mutta ehkä jostain löytyisi seniorikoiria rakastava perhe. Olenhan minä komea kuin mikä.