Kuulumisia 18.1.2023
Täällä teitä tervehtii aimo pakkaus iloa ja rakkautta! Olen ollut täällä Suomessa jo kohta puolitoista vuotta nykyisessä kodissani. Nyt kuitenkin on tilanne sellainen, että minulle joudutaan etsimään uutta kotia. Omistajani rakastaa minua kovasti, mutta minä en oikein kestä yksinoloa ja asumme kerrostalossa, mikä on huono yhdistelmä. Naapurimme ovat valittaneet minun haukkumisestani ja omistajani joutui tekemään vaikean päätöksen. Muutos tulee olemaan minulle iso, mutta olen nuori ja elämäniloinen tyttö ja minun suhteeni ollaan luottavaisia, että voisin löytää sen kodin, joka olisi juuri oikeanlainen minulle. Etsinkin kotia, jossa minun ei tarvitsisi ainakaan heti olla kovinkaan pitkiä aikoja yksin ja uudet ihmiseni olisivat pitkäjänteisesti sitoutuneita työstämään eroahdistustani. On nimittäin kovin stressaavaa minulle potea yksinäisyyttä.
Minusta on aina sanottu, että olen fiksu koira, jo ollessani ihan pikkuinen pallero kotihoitajani Liettuassa huomasi sen. Erikoistemppuni nykyisin on nimeltään ”mangusti”, jonka kuullessani nousta takajaloilleni, etutassut ilmassa. Rakastan herkkuja ja teen mielelläni töitä saadakseni niitä. Oppisin taatusti vaikka mitä! Tämä tarkoittaa myös, että kanssani saa olla tarkkana, koska availen myös ovet tuosta vain ja lajittelen mielellään roskat omistajani poissa ollessa. Ainakaan minun kanssani ei tule tylsää.
Lenkkeilystä pidän kovasti ja fiksuna tyttönä istun tottakai nätisti valjaita laitettaessa. On monia erinäköisiä ja -kokoisia koiria, joiden kanssa olen hyvää kaveria, mutta joillekin kyllä pitää hihnassa vähän haukkuakin. Muutoin kuljen lenkillä hienosti, paikkoja nuuskien. Omia ihmisiäni rakastan ja öisin tykkään nukkua samassa pedissä. Noutoleikki on suosikkini ja myös pienet painileikit, jotka tietenkin päättyvät masurapsutuksiin. Kotona ihmisten kanssa osaan rauhoittua hienosti, ilman kummempaa draamaa. Kunpa vain saisin tarvitsemaani aikaa, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä, jotta opin tekemään tämän myös, kun jään yksin. Olisiko sinulla antaa näitä minun kaltaiselleni suloiselle ja fiksulle tytölle?
Tarhalla ollessani
Moikka! Minä ja mun sisko Tika ollaan kaupunkivahinkopentuja. Jos meidän kotimaassamme Liettuassa vahinkopentuja syntyy maaseudun ketjukoirille, niin kyllä niitä vahinkopentuja syntyy myös kaupunkikoirillekin. Ihmiset oli ihan paniikissa ja laittoi ilmoituksia nettiin jakaakseen meitä ympäri ämpäri ja soitti myös tarhalle. Tarhan ihmiset oli nopeempia ja haki meidät pois.
Katsos, tarhan ihmiset aina laskee silleen, että kaksi tyttöpentua jaettuna koteihin tarkoittaa taas kaksin verroin vahinkopentuja tulevaisuudessa. He eivät luota ihmisiin, että ne steriloisi tyttökoirat ja välttäisivät pennut.
Itse asiassa ei me edes jouduttu tarhalle. Tarha on kuulemma sellainen pelottava paikka, jossa asuu parvovirusmörkö. Se parvomörkö tarttuu pikkupentuihin tosi nopsaa ja voi tappaa meidät. Siksi tarhalla on melkoinen joukko hyviä perheitä, jotka ottaa väliaikaisesti kotiinsa meidänlaisia vahinkopentuja, siihen asti kunnes rokotteet alkaa toimia ja suojata meitä.
Teidalla on supersöpö tapa ulvahdella kuin pikku huskykoira. Teida ulvoo, kun hän haluaa huomiota ja on innostunut. Teida on tosi rohkea.
Tika on hieman enemmän herkkis eikä ulvahtele. Tika oli myös viikon hoidossa kaupungilla ja oppi kulkeen remmissä ja oli kuulemma ihan luonnostaan sisäsiisti ja muutenkin kiltti ja fiksu tyttö.
Meistä varmaan kasvaa keskikokoisia koiria lyhyillä jaloilla. Omiin koteihin ollaan valmiita heinä-elokuussa sen jälkeen, kun meidät on leikattu.
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.