Minut tuotiin keväällä turvakotiin yhdessä emoni Pandutėn sekä sisarusteni Vukiksen, Kokon ja Pablon kanssa. Vaikka kukaan ei voinut enää huolehtia meistä, piti emomme meistä parhaansa mukaan niin hyvää huolta, kuin vain kykeni. Emomme onkin jo löytänyt sieltä Suomesta kodin, mutta me pirpanat porhallamme perästä, sillä olemme vihdoin valmiita matkustamaan ja valloittamaan sylit ja sydämet siellä Suomessa.
Hoitajani mukaan olen äärimmäisen ihmisrakas ja hellyydenkipeä nuori ja mutkaton heppu. Pidän lapsista ja tulen hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten ja muiden koirien kanssa. Yhdessä oleminen on minulle kaikki kaikessa ja haluankin osallistua kaikkeen mahdolliseen arjen askareeseen.
Hartain toiveeni olisi päästä oman ihmisen kainaloon ennen talvipakkasia. Hyvässä lykyssä näkisin vielä joskus muuta perhettäni ♥