Meidän tarhalle hylättyjen koirien kohtalot on niin kiinni meidän ihmisten kohtaloissa. Kun koirilla menee huonosti, niin menee koirien omistajillakin huonosti. Koko elämän kirjo tulee esille, kun tekee työtä tarhakoirien kanssa.
Eräänä päivänä eräs sairaanhoitaja soitti tarhalle. Hänellä oli sairaalan suljetulla osastolla itsemurhayrityksen vuoksi tuotu potilas. Potilas oli nyt kertonut, että hänen pihalleen oli jäänyt kaksi koiraa yksikseen. Ihana sairaanhoitaja, kun reagoi tietoon ja soitti tarhalle. Talvi, kovimmat pakkaset päällä. Monta päivää oli jo mennyt ja koirat olivat pihalla yksin, ei ruokaa, ei vettä. Tarhan työntekijä jätti kaikki muut työt kesken ja lähti etsimään koiria etäiseltä maaseudun mökiltä.
Siellä me olimme, minä ja poikani Liuxas. Tyypilliseen tapaan ketjulla kiinni ulkorakennuksessa. Onneksi apu tuli ajoissa.