Olen Kaunasin kaupungista, päivää, ja tulin tarhalle helmikuussa 2020. Aktiivinen, leikkisä, rohkea ja rakastan ihmisiä. Asun muiden koirien kanssa samassa häkissä, mutta olen enemmän dominoiva luonteeltani. Haluan olla pomo.
Liettua ei ole todellakaan sellainen maa, jossa katukoiria juoksentelisi ympäriinsä. Niin oli joskus 20 vuotta sitten. Moni muistaa lapsuutensa, jossa kerrostaloalueen pihalla oli lauma koiria leikkimässä lasten kanssa. Katukoiria, ei kenenkään koiria. Kun isä ja äiti olivat vielä töissä, eläinrakkaat lapset toivat katukoiria sisälle asuntoihin. Sitten tulivat surulliset ajat, jolloin tuhansia kivoja, nuoria koiria lopetettiin katukoiraongelman poistamiseksi. Nekin ajat ovat ohi jo kauan aikaa sitten. Kyllä kaikki muuttuu paremmaksi, vähitellen. Tällä hetkellä ongelma on ihmisten asenne koiria kohtaa ja maaseudun loputon kurjuus ja ylijäämäpentujen syntyminen. Pentutehtailu.
Minulla on varmasti ollut perhe, mutta ei mikään huolehtiva sellainen. Joskus koira päästetään itsekseen ulkoilemaan. Koirahan se on, sen tarvii juosta vapaana. Joskus lähdetään äkkiseltään ulkomaille ja koira jätetään jollekin, kenelle tahansa vahdittavaksi. Ei-toivottu lahja. Vastuuttomuus, alkoholismi. Koira pelkkänä esineenä.