Etsin kotia erityisadoptiona, koska olen yli 10-vuotias seniori.
Olen viettänyt täällä tarhalla jo pitkän ajan, lähes viisi vuotta. Se on melkein puolet elämästäni. Omistajanai adoptoi minut alunperin toiselta tarhalta luullen minua urokseksi vain huomatakseen myöhemmin, että olinkin tyttö. Sain kuitenkin jäädä kotiini siitä huolimatta. Elin onnellisena, kunnes omistajani ikävä kyllä menehtyi syksyllä 2021. Niinpä saavuin tänne tarhalle muiden elämän kaltoin kohtelemien ja hylättyjen koirien joukkoon.
Alkuun olin hyvin häkeltynyt joutuessani vieraaseen paikkaan ja ajattelin, että paras puolustus on hyökkäys. Ajan myötä kuitenkin sopeuduin uuteen kotiini ja nykyään elän samassa tilassa usean muun koiran kanssa ilman ongelmia. Kotona voisikin olla minulle kaveri odottelemassa, mutta pärjään myös perheen ainoana koirina. Samassa häkissäni asuu sekä uroksia että narttuja. Yksi nartuista on hyvin dominoiva ja osaankin väistellä sen sijaan, että haastaisin hänet.
Olen jollain tavalla kiinnostunut kissoista ja minulla on paljon sanottavaa varsinkin yhdelle, joka istuu katolla katselemassa meitä koiria. Tarhalla ei kuitenkaan ole tiedossa, sopeutuisinko asumaan kissan kanssa samassa kodissa.
Olen luonteeltani eloisa, iloinen ja utelias tyttö. Tarhalla olen ensimmäinen ulkona ja viimeinen sisällä, sillä minulla on niin paljon tärkeitä hommia hoidettavana ennen kuin voin painua yöpuulle. Heti, kun ovet avataan ja meidät päästetään ulos, ryntään haistelemaan ja tutkimaan ympäristöni. Olisinkin onnellinen, jos kotonani olisi tilaa ihmetellä ja nuuskutella maailmaa. Päivän seikkailuiden jälkeen minusta on kuitenkin ihanaa köllähtää omaan petiini nukkumaan.
Paras koti minulle voisikin olla omalla pihalla, jossa saisin haistella ja tutkia ympäristöäni, koska olen varsinainen ulkoilmakoira. Retkeilyt olisivat minulle hyvin mieleistä puuhaa. En ole enää tarhan nuorin asukki, mutta silti täynnä elämää ja toivoa, että voisin vielä löytää oman kotini. ♥
