Yksi ihan yleisimmistä tavoista, miten me karvakuonot päädytään tarhalle on se, että perhe muttaa omakotitalosta kerrostaloon. Iso juttu, eikös vain? Ymmärrettävää vai ei? Eniten se kertoo koirakulttuurista kotimaassani Liettuassa. Koira elää ulkona, ei sisällä. Piintynyt käsitys, jota vastaan tarhat ja eläinsuojeluyhdistykset taistelevat.
Ihan oikeasti, monen koiranomistajan mielestä koira on onnellinen ulkona, sen kuuluu asua ulkona. Koiran pitäminen talon sisällä on eläinrääkkäystä. Koiraa ei ymmärretä sosiaaliseksi eläimeksi, joka on onnellisin oman lauman, oman perheen kanssa. Yksin ulkona oleva koira on onnellinen. Sisällä perheen kanssa asuva koira on onneton.
Totta kai motiivit ovat myös itsekkäitä. Koirasta lähtee karvaa, koira voi sotkea paikkoja, koira voi purra kenkiä, pissata matolle. Siksi myös häkittäminen on todella yleistä Liettuassa. Häkissä pidettyä koiraa pidetään onnellisena ja etenkin häkittämistä perustellaan sillä, että koira on turvassa. Koirahan voi syödä jotain vaarallista, purra sähköjohtoja tai joutua onnettomuuteen kodin sisällä. Koira laitetaan koko työpäivän ajaksi häkkiin, jotta koira olisi turvassa.
Liettuan lainsäädäntö ei määrittele, millaisissa oloissa koiran pitäisi asua. Siksi ulkokoiran elämä on kovin moninaista. Rotukoirilla ja vähän varakkaimmilla alueilla koiralla on koirankoppi ja ulkoaitaus. Perussekarotuiset koirat pidetään ketjulla kiinni koirankopissa tai ulkorakennuksissa. Sitäkin pidetään hyvänä asiana. ”Minun koirani on kiinni” on merkki hyvästä perheestä. Ilman ketjua koira juoksee ympäri kylää ja se on paha juttu. Kukaan ei ajattele, että perheeseensä kiintynyt, koulutettu, steriloitu ja kastroitu koira ei ehkä ihan heti juokse maan toiseen päähän. Että olisi mahdollista pitää koiraa pihalla ilman ketjua.
Omakotitalossa tai maaseudulla koiraa voi pitää ulkona, kun muutetaan kaupunkiin koira annetaan tarhalle, tietenkin, eihän sitä voi ottaa kerrostaloon asumaan. Koirahan kärsisi.
Tämä on minun tarinani. Tulin tarhalle heinäkuun lopulla, koska perheeni muutti kaupunkiin. Tulen toimeen muiden koirien kanssa ja olen ystävällinen kaikille ihmisille. En ole nuori, mutta en myöskään vanha. Suhtaudun uusiin asioihin rennosti. Esimerkiksi en selvästikään ole matkustanut autossa ja se jännitti minua, mutta en tee siitä isoa asiaa. Tarkkailen, opin, uteliaana. Ei paniikkia. Hyvä tästä tulee. Ansaitsen toisen mahdollisuuden kokeilla, millaista on elämä oikeana perheenjäsenenä.