25.3.2024

Kukkasten keskeltä löytynyt, vuosikymmeneksi tarhalle unohtunut ja kotikoiran elämästä vaille jäänyt Torres etsii omaa vastinpariaan: ihmistä, joka näkee kaikkien niiden hukattujen vuosien ja aran luonnon synnyttämien haasteiden ohi. Ihmistä, joka haluaisi tarjota arkajalalle turvallisen paikan, johon laskeutua viettämään vanhuutta.

Olen Toresas eli tutummin Torres, jo hieman varttuneempi setä, jolle elämä ei ole jakanut niitä kaikista helpoimpia kortteja pelattavaksi. Tänä kesänä tulee kuluneeksi kokonaiset 10 vuotta siitä, kun muutin SOS Gyvunain tarhalle. Samana vuonna Windows XP tuki lakkasi, Teemu Selänne lopetti legendaarisen jääkiekkouransa ja Saksa voitti jalkapallon MM-kultaa. Siitäkin huolimatta, että kaimani oli Espanjan väreissä upottamassa palloa verkkoon! Voitteko kuvitella, että 10 vuotta on hujahtanut näin vauhdilla?

Silloin vuosia sitten päädyin kunnan viranomaisten huostaan. Minut löydettiin harhailemasta Vilnan kasvitieteellisessä puutarhassa. Kunnallisen tarhan sijaan päädyin tänne SOS Gyvunaille, jossa minusta on villiksi kuvaillusta luonnosta huolimatta pidetty hyvää huolta. Kunnallisille tarhoille kun visiitti on kaksi viikkoa ja jos kukaan ei tule hakemaan niin… Noh. Tiedä häntä, johtuiko onnenpotkuni siitä, etteivät viranomaiset halunneet käsitellä arvaamatonta otusta.

Vaikkei silloin kymmenen vuotta sitten Torresilta irronnutkaan maailmanmestaruuden veroista laukausta, olen minä hakemassa jo toista onnenpotkua elämääni. Kyllähän jonkun meistä kaimoista pitää onnistua! Enkä minä liikoja toivo, en edes hattutemppua, vaan omaa pehmoista petiä ja ihmistä, johon pystyisin luottamaan. Olen asunut ulkoaitauksissa koko elämäni. Oman kodin lämpö tuntuisi hyvältä vanhuuttaan kolottavissa nivelissä.

Olen luonnoltani arka koira ja arkuus on yleensä sellainen vanhemmilta periytyvä ominaisuus. Ei siis ole realistista tai tavoiteltavaa toivoa minusta seurapiirisankaria tai kulmakunnan rennointa kaveria. En itseasiassa viihtyisi paikassa, jossa on kulmia tai kuntia taikka niitä kulmakuntia. Minulle paras koti olisi ehdottomasti kokeneen rescue-ihmisen luona paikassa, jota ympäröi oma rauha. Pidän kovasti tyttökoirista ja sellaisia voisin kaveriksenikin hyväksyä.

Juoksen iloisena luokse, kun minua tullaan tervehtimään ja teen pieniä iloloikkia ihmisen ympärillä. En ole tottunut kosketukseen enkä ole oppinut nauttimaan rapsutuksista tai silityksistä. Osaan kyllä rohkeasti napata herkkuja tervehtimään tulleen kaksijalkaisen kädestä. Olen ihmisen seurassa kuitenkin todella varautunut, mutten koskaan aggressiivinen. Taistele tai pakene -reaktiostani toimii oikeastaan ainoastaan jälkimmäinen toiminto.

Aran koiran adoptointia harkitessa omia voimavaroja on pohdittava tarkkaan. Edistysaskeleet ovat usein hitaita ja huomaamattoman pieniä, mutta sitäkin palkitsevampia. Ne kuitenkin huomaa sellainen erityinen ihminen, joka ilman ennakko-odotuksia kohtaa koiran ja antaa sen puhjeta kukkaan omalla, ehkä erikoisella tavallaan. Olisitko sinä se, joka hyväksyisi minut osaksi perhettään? ♥

Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.

Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.

Video