7.12.2023

Hei! Täällä kirjoittelee Toris, astetta varttuneempi, mutta melko tavallinen herrasmies. Se lienee kiroukseni, jonka takia Liettuasta ei ole kotia kuulunut. Jospa sieltä Suomesta löytyisi joku, joka näkisi pidemmälle kuin ulkoiset ominaisuuteni. Tiedän, että mustien koirien kuukausi oli ja meni, mutta meillä se on täällä tarhoilla vuoden ympäri. Arkisen näköisiä tyyppejä, jotka ansaitsevat ihan kaiken saman kuin muutkin koirat.

Tarinani on erityinen, vaikkei ulkoinen olemukseni ehkä olisikaan. Minulla oli vielä kolme vuotta sitten joulukuun alussa koti. Olin asunut samassa kodissa noin seitsemän vuotta, mutta vuonna 2020 he muuttivat omakotitalosta asuntoon. Minun kotiutumiseni uuteen asuntoon ei ollut yksinkertaista ja tarhalla ihmiset ovat kuulleet saapumiselleni vaikka mitä syitä. Naapurit eivät pitäneet minusta, minä en pitänyt asunnosta, toinen entisistä omistajistani sairastui… Tarkoituksena oli, että he etsivät itselleen uuden omakotitalon ja hakevat minut sitten takaisin kotiin. He kävivät luonani joka päivä ja ihmiset tarhalla tekivät parhaansa, jotta vielä pääsisin takaisin kotiin. He jopa muokkasivat koppiini toisen oven, jotta ihmisilläni olisi mahdollisuus käydä luonani milloin tahansa.

Jostain syystä kuitenkin näin kolme vuotta myöhemmin olen täällä Keturkojo Viltiksen tarhalla täyttämässä täysiä kymppejä ja harmaantumassa. Minun on vaikea ymmärtää sitä. Eikö heillä ollutkaan aikomusta saada minua takaisin kotiin?

Puolentoista vuoden kohdalla tarha ja entiset omistajani sopivat, että minut kastroidaan, siirretään tarhan viralliseksi asukkaaksi ja tarhalta aletaan etsiä minulle uutta kotia. Kuten ehkä voi huomata, uuden kodin etsiminen olikin helpommin sanottu kuin tehty… Taidan olla juuri oiva kandidaatti big black dog -syndroomasta kärsimiseen. Liettuassa minuun ei ole tavallisen ulkomuotoni takia kiinnitetty huomiota. Nyt kolmen vuoden kohdalla sovittiin, että minulle aletaan etsiä kotia Suomesta. Entisille omistajilleni tärkeintä on vain se, että saan hyvän kodin loppuelämäkseni. Täällä sitä siis ollaan etsimässä! Suomalaiset, luotan teihin!

Sanonta “ikä on vain numero” pätee minuun hyvin! Vaikka ikääni on viime aikoina hypännyt uusi nolla mukaan, olen edelleen aktiivinen ja energinen koira. Olen luonteeltani sosiaalinen ja nautin ihmisten seurasta. Käyttäytymisestäni paistaa tietty kypsyys: meidän elämää jo hieman nähneiden koirien ei tarvitse paljon hötkyillä! Entiset omistajani käyvät edelleen päivittäin luonani ja se on päivieni ilo! Osaan kävellä hihnassa kuin vanha tekijä eikä pieni autoajelukaan ole mikään ongelma, vaan nautiskelen kiltisti kyydistä. Minulle on opetettu tarpeellisia taitoja erilaisten käskyjen muodossa (myös suomen kielellä). Voisi siis sanoa, että olen jo käynnistellyt kotoutumisprosessiani täältä Liettuassa käsin. Vuoteni kotikoirana ovat selkeästi jättäneet minuun ison jäljen: vaikka asun nykyään ulkotarhassa, en ikinä tee tarpeitani muualla kuin lenkillä. 

Millaista kotia etsin? Pidän itseäni melko leppoisana ja uskollisena ystävänä, joka sopeutuisi monenlaiseen kotiin. Tarhalla ovat sitä mieltä, että olisin parhaimmillani perheen ainoana silmäteränä paikassa, jossa ei olisi lapsia. Sopisin siis mainiosti esimerkiksi aikuisen pariskunnan esikoiseksi. Asuinympäristöllä ei ole niin valtavaa merkitystä, sillä pystyn rentoutumaan niin urbaanissa ympäristössä kuin rauhallisemmallakin alueella. Tarhan vapaaehtoinen on ottanut minut välillä mukaansa kaupunkiin sekä puistoihin ja olen ollut mitä loistavinta matkaseuraa! 

Tulevalta kodilta toivon yhteistä aikaa, pitkiä kävelyitä ja hetkessä elämisen ihanuutta. Haluaisin tutkia maailmaa kanssasi: nuuhkia lähialueiden jäljet ja haistella kirpeää talvi-ilmaa. Olisiko sinusta loppuelämän mittaista matkaa rinnalleni kulkemaan? ♥

Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.

Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.

Video 1.

Video 2.

Video 3.