Päädyin Mazas Draugasin tarhalle kymmenen karvaisen ystäväni kanssa. Meidät kaikki pelastettiin erään maatalon pihamaalta oman onnemme nojasta, sillä niin väitetyt ”omistajamme” eivät piitanneet huolehtia meistä.
Monet minut tavanneet kaksijalkaiset ihastuvat ensinäkemältä ulkonäkööni eikä kai se mikään ihme ole: Olenhan minä aika suloinen luppakorva, vaikka itse sanonkin. Hoitajani kuitenkin sanovat, ettei ulkoinen hapitukseni vedä mitään vertoja kultaiselle luonteelleni. Minua kuvaillaan todella ystävälliseksi, kiltiksi ja energiseksi kaveriksi, joka osaa ottaa ilon irti ihan jokaisesta hetkestä.
Minua voisi kuvailla erityiseksi koiraksi monestakin syystä ja tässä tuleekin yksi lisää: Minulta puuttuu toinen silmä. Tai no… Varsinaisesti minulla on kyllä molemmat silmäni, mutta toinen niistä sattuu olemaan kiinni koko ajan, eli en näe sillä mitään. Eläinlääkärin mukaan olen todennäköisesti joko syntynyt ihan tällaisena tai sitten olen satuttanut silmäni ollessani ihan pieni pentu.
Itseäni vasemman silmäni uupuminen ei häiritse ollenkaan eikä se myöskään eläinlääkärin mukaan vaadi tällä hetkellä minkäänlaista erityishoitoa. Tulevan perheeni on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että silmäni saattaa vaatia joitakin toimenpiteitä myöhemmässä iässä.
Minkälainen koti minulle sitten sopisi?
Hoitajieni mukaan voisin soveltua monenlaiseen perheeseen. Tulen toimeen lasten ja toisten koirien kanssa, joten voisin hyvinkin sopia toisen karvakorvan kaveriksi tai jopa lapsiperheeseen. Asuinmuodon suhteen ei kohdallani ole kovin tarkkoja vaatimuksia: Omana toiveenani lähinnä on, että koti sijaitsisi melko rauhallisella asuinalueella, sillä isot autot ja vilkas liikenne jännittävät minua aika lailla. Ensisijaisesti minulle etsitään myös kotia, jossa ei olisi ihan mahdotonta määrää portaita. Minun kun on hieman vaikea yhdellä silmällä hahmottaa, mihin ne tassut pitäisi missäkin kohdassa laittaa.