Olen kotoisin Ciudiskiain kylästä. Se sijaitsee etelään päin Kaunasista, Liettuan toiseksi suurimmasta kaupungista, sotien välisestä pääkaupungista, kohti vähän isompaa kaupunkia nimeltä Prienai. Tämä vain tiedoksi, jos adoptoit minut ja haluat myöhemmin tulla katsomaan missä vietin aikaa.
Jos ajelet Liettuan maaseudulla, niin tulet varmasti näkemään jossain vapaana juoksentelevan koiran. Se on vain ajan kysymys. Ei meitä paljon ole, mutta on kuitenkin. Usein meillä on oma piha, jossa me hengailemme kunnes hajut vievät meidät mukanaan ja lähdemme kylille etsimään seuraa.
Kerran Pet Rescue Finlandin porukka oli Prienain lähellä jossain ihan muussa jutussa kuin koiratouhuissa. Majapaikan lähellä juoksi pieni, kylmissään oleva koira. Ihmisillä oli kauhea huoli koirasta, mutta miten sellaisen ujopiimän saa kiinni? Ei mitenkään. Koira kurkki toiveikkaasti ihmisten suuntaan, mutta sitten pelko iski ja salamannopeasti koira oli taas kadonnut. Ihmiset lähtivät koteihinsa ja mielen taakse jäi surullinen huoli taas yhdestä koirasta, jolla ei ole rakastavaa perhettä.
Joskus meidät maaseudun pikkukoirat saadaan kiinni, kun majoitumme jonnekin synnyttämään pentuja. Joskus vain väsymme ja joudumme jonnekin ahtaampaan tilaan, josta meidät saa kiinni. Joskus, jos lähellä on huolehtivat eläinsuojelijat, niin meille asetetaan loukkoja. Minun onni oli, että minut saatiin kiinni. Kylillä oli seurattu liikkeitäni pitkään. Olin kuulemma poikien perään. Onneksi en kuitenkaan ollut tiineenä tullessani tarhalle.
Tarvitsen rauhallisen omistajan, kärsivällisen, viisaan. Sellaisia kuulemma löytyy Suomesta.