Näin sujuu maalaiskoiran elämä. Ensin tulen taloon jostain lahjana, saan asua sisällä, kun olen pieni. Sitten alan häiritä perheen elämää ja muutan ulkokoiraksi ketjuun kiinni. Sitten minusta tulee tarpeeton. Ihan vain ”hakekaa pois, ei me tätä koiraa tarvita”.
Pesu ja turkin pöyhötys, hyvää ruokaa, rakkautta, sosialisointia, koulutusta, huolta ja olen ihmisen paras ystävä elämäni loppuun asti.
Eläinlääkäri tarkisti minut ja olen kuuro. Kuulen vain kovat äänet. Olen varmaan syntynyt kuurona, koska mitään varsinaista vikaa tai vammaa minusta ei löytynyt. Kuurous tuo minulle yhden ison plussan, en ilmeisesti hauku ollenkaan. Takuita ei ole, mutta tähän asti olen ollut superhiljainen.