Kuulumisia kotihoidosta 12.2.2023
Olen tullut Suomeen vuonna 2018 ja nyt itsestäni riippumattomien elämänmuutosten vuoksi aloitan etsimään uudelleen sitä ihan loppuelämän kotia. Olen ollut hyvässä hoidossa ja ihmisilleni kovin rakas ja tärkeä, mutta muutto vilkkaaseen kaupunkiympäristöön ei ole tehnyt minulle hyvää. Tarvitsisin kodin rauhalliselta alueelta, mieluiten maalta.
Olen aktiivinen ja energinen tehopakkaus, joten kanssani saa touhuta sydämensä kyllyydestä. Tämän päälle olen suloinen kuin mikä. Olen siellä missä ihmisetkin, haluan olla mukana kaikessa ja aina valmis lähtemään lenkille. Liikkuminen on suurin iloni ja ehtana vesipetona rakastan uimista.
Valitettavasti entinen elämäni ennen Suomeen tuloa on jättänyt minuun jälkensä. Uudet ihmiset ovat pelottavia ja tarvitsen aikaa tutustumiseen. Tarvitsen myös aikaa uusiin koiriin tutustumiseen, mutta turvallisen koirakaverin kanssa saattaisin varmasti nauttia leikkimisestä. Kärsin myös ajoittain vatsavaivoista mutta rakenteellista vikaa ei ole löydetty ja rauhallisessa ympäristössä nämä todennäköisesti helpottuisivat.
En ole ollut paljoa yksin kotona ja hyvä olisi, jos uudessa kodissani ei tarvitsisi olla paljoa yksin. Kaipaan omaa ihmistä, jolla olisi paljon aikaa touhuta kanssani, joka ottaa minut vastaan sellaisena kuin olen ja on valmis tekemään kanssani töitä.
Tarhalla ollessani
Minun äitini oli sellainen ihana, hellä pusukoira ja hänen nimensä oli Tulpe (tulppaani).
Kukaan ei arvannut, että hän odotti pentuja, kun tuli tarhalle. Yllätys, yllätys, synnyin minä ja sisarukseni. Koska olin eniten äitini näköinen, sain nimen Tulpyte (pikku tulppaani), eikö ole ihanaa?
Koska tarhaolot ovat vaarallisia pennuille, meidät saatiin heti kotihoitoon. Sisarukseni löysivät kodit, minä jäin. Kotihoitopaikassa kukaan ei oikein ehtinyt olla kanssani ja minusta alkoi kasvaa tosi ujo ja arka neiti. Tulin toiseen perheeseen, jossa on vähän enemmän menoa ja meininkiä. Olin tosi arka aluksi, mutta parin kuukauden kuluttua minusta kuoriutui oikea ilopilleri.
Yksi paha juttu, pelkään miehiä tosi paljon. En oikein nähnyt niitä kasvaessani pentuna. Toivoa kuitenkin on, kun hoitoperhe menee nukkumaan, niin minä hiivin varovasti ihan sen perheen miehen kainaloon nukkumaan. Ihan huvittavaa, sanon itsekin.
Ai niin, äitsykkini asuu jo Suomessa uudessa perheessä!♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.