Etusivu / Adoptio / Kotiutuneet / Tulpyte nyk. Tupsu

24.3.2022

Minusta ei ikinä tule maailman reippainta kovistyttöä, mutta eihän kaikkien sellaisia tarvi olla. Olen herkkis hellätyttönen.

Minun äitini oli sellainen ihana, hellä pusukoira ja hänen nimensä oli Tulpe (tulppaani).
Kukaan ei arvannut, että hän odotti pentuja, kun tuli tarhalle. Yllätys, yllätys, synnyin minä ja sisarukseni. Koska olin eniten äitini näköinen, sain nimen Tulpyte (pikku tulppaani), eikö ole ihanaa?
Koska tarhaolot ovat vaarallisia pennuille, meidät saatiin heti kotihoitoon. Sisarukseni löysivät kodit, minä jäin. Kotihoitopaikassa kukaan ei oikein ehtinyt olla kanssani ja minusta alkoi kasvaa tosi ujo ja arka neiti. Tulin toiseen perheeseen, jossa on vähän enemmän menoa ja meininkiä. Olin tosi arka aluksi, mutta parin kuukauden kuluttua minusta kuoriutui oikea ilopilleri.

Yksi paha juttu, pelkään miehiä tosi paljon. En oikein nähnyt niitä kasvaessani pentuna. Toivoa kuitenkin on, kun hoitoperhe menee nukkumaan, niin minä hiivin varovasti ihan sen perheen miehen kainaloon nukkumaan. Ihan huvittavaa, sanon itsekin.
Ai niin, äitsykkini asuu jo Suomessa uudessa perheessä!