Ensiksi ajattelin kertoa muutaman enemmän ja vähemmän sattumanvaraisen faktan itsestäni, jotta pääset tutustumaan, millainen veijari todellisuudessa olen.
1. Saatoit nimeäni lukiessa saada hieman kalaisia viboja eikä se olekaan mikään ihme, sillä nimeni tarkoittaa liettuaksi tonnikalaa. Ei kuitenkaan hätää, jos tonnikala ei kuulu suurimpiin herkkuihisi, sillä yhteisen nimen lisäksi ei minulla ja oikealla tonnikalalla olekaan sitten mitään muuta yhteistä. Kalanhajuista koiraa ei siis tarvitse odottaa kotiin!
2. Olen ikäisekseni teidän ihmisten termein ’hyvin säilynyt’ koira niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Vaikka siis edustankin hieman iäkkäämpää karvakorvakuntaa, ei kuulemma hoitajistani kukaan meinaa uskoa minua yli 7-vuotiaaksi.
3. Tykkään paljon jekkuilla ja hoitajieni mukaan olenkin oikea koomikko. Humoristisen elämänasenteeni huomaa säkenöivästä pilkkeestä silmäkulmassani ja uuden omistajani onkin hyvä olla varustettu aimo annoksella huumorintajua, sillä kaikkia päähänpistojani ei saa ottaa liian vakavasti.
4. Neljäs ja viimeinen fakta… RAKASTAN HUOMIOTA JA NAMEJA. Salainen toiveeni onkin, että uudessa kodissani minulle olisi varattu ihan oma herkkukaappi, jonka oven avautumista saisin vahdata ja anoa tummilla suklaanappisilmilläni.
No niin, toivottavasti sinusta tuntuu, että tunnet minua nyt edes hieman paremmin kuin tekstin lukemista aloittaessasi. Seuraavaksi voitaisiin siirtyä hieman vakavempaan osioon, eli huomioihin, jotka koskettavat minulle soveliasta kotia.
Olen oletettavasti elellyt koko elämäni kotikoirana, joten ihmiskontaktit ja kotikoiran elämä sinällään on minulle ihan tuttua juttua. Täyttä varmuutta sisäsiisteydestäni ei kuitenkaan hoitajillani ole tiedossa ja kuten yhdistyksemme kotiutusohjeissakin on mainittu, niin suuri elämänmuutos saattaa aiheuttaa jo opittujen tapojen hetkellistä unohtumista, ennen kuin stressi ja psyykkinen epätasapaino tasoittuvat kotiutumisen edetessä.
Asumismuotoon liittyen minulla ei ole mitään erityisempiä toiveita, tärkeintä on että kodista löytyisi pehmeä oma peti ja ehken mukava sohvan nurkka, johon pääsisin käpertymään pienelle kerälle. Suositeltavaa kuulemma olisi, että tuleva asuinympäristöni olisi suhteellisen rauhallinen: En kuitenkaan enää tästä päivääkään nuorru ja vaikka ikä ei vielä paina minua, niin muutaman vuoden päästä tilanne voikin olla jo toinen, jolloin rauhallisen asuinympäristön merkitys saattaa olla jo paljon merkittävämpi.
Viimeisenä huomiona tulevan perheeni on hyvä tiedostaa, että nuoruusvuoteni ovat jo takana päin. Vaikka mieleni onkin kirkas kuin timantti, ei kroppani kestä enää samalla tavalla raskasta liikuntaa. Toivon hartaasti, että tuleva perheeni on siis sitoutunut tarjoamaan minulle liikuntaa omat tarpeeni ja mahdolliset tulevaisuuden rajoitteeni huomioon ottaen.