Olen saanut oman kodin 10.2024 ♥
Olen kuin tosielämän Mowgli Viidakkokirjasta. Tai no melkein, en ollut orpo, kuten tuo lapsipoika, koska upea ja urhoollinen äitimme kaivoi meille pienillä tassuillaan uutterasti luolan, jossa sitten asuimme löytöhetkeemme asti. Tällöin olin vain viiden viikon ikäinen pentu. Tämä Pohjois-Liettuassa oleva Šiauliain kylää lähellä oleva metsä oli äitini mielestä turvallisin paikka rakentaa pesä. Ja niin tämä äideistä parhain onnistui pitämään meidät hengissä syvälle kaivetussa luolassa ja suojaamaan minua ja sisaruksiani maailman tuulilta ja tuiskuilta.
Muistojen maisteluun voit vaikka vilkaista pentukuviamme tarhan sivustolta. Ne ovat aika söpöjä, sanovat! Sitten eräänä päivänä kohtaloni muuttui, kun minut adoptoitiin kerrostaloon. Tai niin ainakin tarina kertoo. Kolme vuotta myöhemmin minut kuitenkin löydettiin vielä valitettavan yleisen maan tapaan ketjusta kytkettynä, eikä kukaan tiedä kauanko olin saanut elää asunnossa ennen joutumista sään armoille kahlituksi ulos.
Palattuani tarhalle olen saanut paljon uusia ystäviä, sekä kaksijalkaisia että nelijalkaisia. Olen leikkisä ja innokas kohtaamaan melkeinpä kenet tahansa. Rakastan erityisesti niitä rapsutuksia ja leikkiä. Ihmisen huomio on minulle kaikki kaikessa!
Ulkoillessa olen elementissäni, mutta haukun naapuruston koirille ja haastan niitä kilpailemaan maailman ystävällisimmän, mutta vähän rämäpäisen koiran kanssa. Remmirähjäys on kuitenkin tyypillinen tapa miten ilmaisemme jännitystämme, pelkoamme tai silkkaa innostusta muita koiria kohtaan. Kun pääsen kirmaamaan aitaukseen esim. koirapuistossa, on meno toinen. Otan kamut vastaan rennon tassuin. Remmirähjäys on lähinnä kauneusvirhe, josta on tie ulos kärsivällisen kanssakulkijan ja herkkujen avulla.
Jos kaipaat iloista ja kiintyvää kumppania, joka on valmis tutkimaan maailmaa (tai vain vaikkapa takapihaa) kanssasi, tässä minä olen, Tutis, odottaen uutta kotia ja omaa ihmistäni! ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
