Heippa, olen ollut kotihoidossa siirtolapuutarhamökillä helmikuusta lähtien. Ihmiset ei lakkaa ihmettelemästä väritystäni. Luonto on värittänyt kasvoni kauniisti, he sanovat. Joka tapauksessa, täällä Liettuan maaseudulla lähellä Birzain kaupunkia on yksi kirottu bussipysäkki, mihin ihmiset usein hylkäävät koiriaan. Sieltä pysäkiltä koirat juoksevat peloissaan lähimmälle talolle ja sen talon ihmiset ei tästä tietenkään tykkää. Mitä useimmille koirille sitten tapahtuu, et halua tietää.
Kun sitten oli minun vuoroni jäädä yksin sille bussipysäkille, niin vaelsin sille talolle ja yritin kerjätä ruokaa ja huomiota. Mitä tahansa. Mitä luulet, että näin hylättyjen koirien mielessä liikkuu? Talon mies soitti eläinsuojeluyhdistykselle ja sanoi, ettei mitenkään haluaisi vahingoittaa niin kivaa koiraa kuin minä.
Eläinsuojelijat sitten hakivat minut ja pääsin kotihoitoon kivan eläkeläisnaisen siirtolapuutarhamökille. Pian kaikki ymmärsivät, miksi se mies oli säästänyt henkeni. Sitten vielä sellainen maalaisintelligentti, eli kun muut koirat porskuttaa jonkun kuralätäkön läpi, niin minä kierrän ympäri. En halua likaisia tassuja.