Olen maalaistyttönen! Tiedätkö millaista on tavallisen maalaistyttösen elämä kotimaani Liettuan maaseudulla? Kuvittele pieni mökki, vaatimaton. Joskus ulkovessat, kuvittele, kotimaassani vielä 11 % asukkaista käyttää ulkovessoja. Ero maaseudun ja kaupungin elämän välillä on iso. Yksi lehmä, paljon kanoja. Hevosia on enää vähemmän, koska yhden perunapellon hoitaa ihmisvoiminkin. Ruoka tuotetaan kaikki itse, kaupassa ei ole varaa käydä.
Vaikeat kulkuyhteydet, kun kauppaan pitää päästä ostamaan pullo nestemäistä arjen surkeuden peittäjää, kylille pääsee polkupyörällä. Kissoja, koiria. Vahinkopentuja.
Minulla oli neljä pentua, kun joku ihana ihminen päätti auttaa naapuriaan ja toi minut ja pentuni tarhalle. Omistajani ei ollut välittänyt meistä pitkään aikaan. Pentuni löysivät kodit, minä alan etsiä parempaa elämää.
Tarhalla pääsen remmilenkeille ja alan ottaa kontaktia ihmiseen. Kiva paikka tämä tarha. Parasta elämää, mitä olen tähän mennessä nähnyt. Lämmin häkki muiden kavereiden kanssa ja säännölliset ruoka-ajat.
Ihana pikku juttu minussa on se, että rakastan uimista. Harvoin tarhakoira on näin intohimoinen uimari kuin minä. Tarhan kävelylenkkien varrella on lampi ja ihan juoksen sinne ja hyppään veteen. Siksi uusi kotini pitäisi olla varmaan tuhansien järvien maassa, Suomessa!