Synnyin paikassa, jota ei voi ihan kodiksi kutsua, kaatopaikalla. Äitini synnytti meidät putken sisään ja siellä minun pieni maailmani alkoi. Kun kasvoimme isommiksi, aloimme tutkia ympäristöä… ehkä vähän liikaakin. Kaatopaikan väki päätti, että olimme liian vilkkaita ja pyysivät löytöeläinkotia auttamaan meitä kiinni.
Meidät pyydystettiin loukulla ja niin minä päädyin tänne. Kolme meistä saatiin kiinni, mutta neljä sisarustani elää yhä metsässä kaatopaikan lähellä. Heitä on vaikeampi ottaa kiinni, koska kaatopaikan työntekijät ruokkivat heitä, eivätkä he siksi uskalla lähestyä vieraita.
Olen yhä nuori ja helposti säikähdän. Yritän puolustautua, mutta oikeasti olen vain utelias pentu, joka yrittää ymmärtää tätä suurta ja kummallista maailmaa. Ihmiset täällä sanovat, että olen meistä kolmesta rohkein, en piiloudu, vaan katselen ympärilleni uteliaana.
Olen elinvoimainen ja pirteä nuori koiranalku. Tulen hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja reipas koirakaveri olisi edukseni. Pärjään myös ainoana koirana, kunhan saan tavata kanssatassuttelijoita usein ja säännöllisesti. Nyt etsin ennen kaikkea perhettä, joka ymmärtää arkoja koiria ja antaa minulle aikaa. Tarvitsen vain lempeyttä ja luottamusta rohkaistuakseni. ♥
