Heippa, minut hylättiin sellaisella klassisella tavalla, että sidottiin kaupan eteen kiinni ja “unohdettiin” tulla hakemaan. Tarha oli minulle aluksi ihan kauhea paikka, tärisin ja vapisin pelosta. En vieläkään tykkää tuosta häkistä enkä ikuisesta melusta, kun sadat koirat haukkuu, mutta nämä tarhan ihmiset ovat tosi kivoja ja olen oppinut tykkäämään heistä tosi paljon.
Ensin tykkäsin vain siitä tytöstä, joka pelasti minut kaupan edestä, Nyt ne kaikki tytöt on minusta tosi kivoja. En ole mikään villisusi, olen mieluumminkin vähän ujo ja vaatimaton maalaistyttö. Kun tutustun ihmiseen, en millään saa tarpeekseni silityksistä ja hellyydenosoituksista. Minun kanssa tarvitsisi olla vähän aikaa ja kärsivällisyyttä ja jotain ylläreitäkin voi tulla matkanvarrella, mutta lupaan yrittää parhaani olla maailman paras koira, kunhan ensin ymmärrän, mitä minusta halutaan ja kunhan opin luottamaan ympärilläni oleviin ihmisiin ja uusiin asioihin.