14.3.2022

Olen iloinen, huoleton poika.

Veljeni Flokis on jo täällä sivuilla. Me ollaan parhaita kavereita ja jos Flokis saa kodin, en haluaisi jäädä tänne tarhalle ikävöimään. Voi, kun löytäisin kanssa kodin samoihin aikoihin. Ei sitä ikinä tiedä.

Olen nähnyt kissoja ja ne on ihan kivoja, hyvällä mielellä haluaisin leikkiä niiden kanssa ja vähän jahdata.

Isäni on husky ja äitini monisekarotuinen koiruus. Olen vahinkopentu Liettuan maaseudulta. Vanhojen kunnon perinteiden mukaan perheeni tappoi kaikki kolme tyttöpentua ja jätti jäljelle kaksi poikaa, minut ja veljeni, jonka perhe lahjoitti jonnekin muualle maaseudulle tuomittuna elämään ketjun päässä vahtikoirana.

Surullista, ikävää, epätoivoista maalaiskoiran elämää. Onneksi täällä on ihmisiä, jotka taistelevat joka päivä meidän kaikkien koirien puolesta. Äitikoira on nyt steriloitu ja perheelle on yritetty kertoa, että paras tapa välttyä vahinkopennuilta on steriloida ja kastroida koirat, ei tappaa vahinkopentuja vuosi toisensa jälkeen.

Yksi koira, yksi piha toisensa jälkeen, kärsivällisesti, luovuttamatta. Me uskomme, että vahinkopentujen tarinat loppuvat muutaman vuoden kuluttua.

Sitä odottaessa, minä olen elossa, tarhalla ja ansaitsen parhaan mahdollisen koiranelämän.