Päivitys tilanteeseeni 21.6.2022
Pet Rescue Finlandin vapaaehtoiset kävivät katsomassa meitä Mazas Draugasin koiria kesäkuun alussa, ja minut nähtyään tekivät päätöksen, että minut täytyy saada Suomeen kotihoitoon. Niinpä saavuin tänne 18.6 kuljetuksella n. 30 muun koiran kanssa. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki menivät ikiomiin koteihinsa. Mutta ei minullekaan hullummin käynyt, nimittäin pääsin kotihoitoon.
Asustelen tällä hetkellä kerrostalossa toisen PRF:n kautta Suomeen tulleen kotikoiran kanssa. Yritän kovasti katsoa mallia ja rohkaistua. Alkuun piilottelin vain keittön pöydän alla, ja ulos meneminen oli hurjan pelottavaa. Mutta jo muutamassa päivässä rohkeuteni on lisääntynyt huimaa vauhtia. Nyt haluan olla mukana siellä, missä muutkin ovat. Uloskin lähden jo ihan tottuneesti. Olen oppinut kulkemaan jopa hississä, joka oli aivan kamala laite muutama päivä sitten. Ulkona vielä moni asia pelottaa, ja silloin jähmetyn paikalleni. Mutta kun käymme aamu- ja iltalenkit aikaan, jolloin ei ole paljon vastaantulijoita, kaikki sujuu oikein mallikkaasti. Hihnassakin opin kävelemään parissa päivässä.
En ilmaise missään vaiheessa pelkoani aggressiolla. En näytä hampaitani, saati rähjää vastaantuleville koirille. Nykyinen kotihoitajani käy aamupäivisin töissä toimistolla, ja tulee iltapäiväksi jatkamaan töitä kotona. Jään aivan tyynesti aamulla kotiin, mutta juoksen oitis vastaan häntä vipattaen, kun hän palaa kotiin. Nukun rauhallisesti lopun työpäivän ajan omassa pedissäni samassa huoneessa. Mitä nyt aina välillä saan masurapsutusia kahvitaukojen aikana.
Minulle sopisi parhaiten koti, jossa olisi oma piha, eikä olisi meluisassa ja ruuhkaisessa kaupungissa. Olen maalaistyttö, ja liika hälinä sekä vilinä ympärillä on pelottavaa. Toki varmasti saan lisää varmuutta ja ujous karisee ajan myötä pikku hiljaa, mutten usko ikinä soveltuvani citykoiraksi. Opettelen edelleen sisäsiisteyttä, mutta sekin onnistuisi kesällä helpoiten kodissa, jossa olisi oma piha. En kuitenkaan ole mikään parin tunnin välein pissivä pentu, vaan pidättelen niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Olenhan tyttö, joka haluaa pitää ympäristönsä siistinä.
Voit kysyä minusta lisää kotihoitajaltani, joten jos haluaisit suloisen Vappu-hauvelin elämääsi, niin ota yhteyttä. Meillä voisi olla yhteinen kesä ♥
11.5.2022
Saavuin eräänä päivänä Vabalninkasin kaupunkiin. Juoksin ympäri taloja peloissani, kunnes lopulta asetuin asumattomalle maatilalle. Aloin pikku hiljaa lähestyä yhtä naista, joka toi minulle ruokaa. Olin todella nälkäinen, lähes nääntymäisilläni. Tämän huomattuaan ystävällinen minua ruokkinut nainen soitti Mazas Draugasin tarhalle ja pyysi apua. Niin minut tuotiin tänne.
Minua alettiin kutsua Vabaliksi. Olen hyvin kiinnostunut ja haluaisin kovasti kommunikoida hoitajieni kanssa, mutta vielä minua pelottaa kovasti. Kuljen pää hieman kallistettuna, joten sen arvellaan olevan vamma, joka on muistona aiemmasta kohtelustani. Aina kun näen luudan tai vastaavan esineen, yritän piiloutua välittömästi ja suojautua siltä mitä aiemmin on ollut tulossa… Minulle on tehty molempiin jalkoihin polvilumpioleikkaus, joten olen jo saanut luvan matkustaa uuteen kotiini.
Haaveilen kodista, jossa minua ymmärrettäisi, olisi aiempaa kokemusta arasta ja ujosta koirasta, ja jossa saisin rakkautta. Rakkaudella ja kärsivällisyydellä saat minusta ikuisesti kiitollisen, uskollisen ja parhaan mahdollisen ystävän. Voisiko uusi loppuelämän kotini löytyä sieltä Suomesta ♥