Minut löydettiin kadulta harhailemasta muutaman kuukauden ikäisenä pikkutyttönä ja kotitarhani SOS Gyvunain ihmiset ottivat minut avosylin vastaan. Onneksi taapersin silloin onnellisten tähtien alla ja pääsin asumaan tänne. Kadulla vaeltelevan koiran turvallisuus on aina vaakalaudalla. En ymmärtänyt tulleeni pelastetuksi ja pelkäsin saapuessani kaikkia ja kaikkea. Olin niin kauhuissani, että lähes pidätin hengitystäni ihmisten lähestyessä. Pidin huolen, etten vain liikahtanut senttiäkään!
Tätä kirjoittaessa olen jo 11 vuotias mummo. Minusta on kasvanut ystävällinen ja suloinen koira, joka tervehtii ihmisiä ja koiria aina häntä vinhasti viuhuen. Tapani kerjätä rakkautta ja läheisyyttä on varsin äänekäs: ilmaisen tahtoni haukkumalla! En ollenkaan vihaisesti, vaan sopivan vaativasti. Kyllä te varmasti osaatte kuvitella. Sillä lailla ”kaikki rapsut tänne nyt ilman viivytyksiä” -asenteella.
Ystävällisestä luonteestani huolimatta olen kyllä herkkäsieluinen rouva. Säikähtäessäni esimerkiksi odottamatonta hoitotoimenpidettä saatan näykkäistä turvakseni. Siksi tulevan ihmiseni olisi tärkeää osata lukea koirien rauhoittavia eleitä ja edetä kanssani hitaasti, vain pienen pienillä askelilla kerralla. Jos koira on elänyt 11 vuotta tarhalla, ei todellakaan tarvitse olla leikkaamassa kynsiä ja puunaamassa turkkia ensimmäisiin kuukausiin. Opettelen mielelläni uutta, mutta omassa tahdissani. Ei meillä ole valmiissa maailmassa mikään kiire.
Luontoni kutsuu vapauteen. Siispä olen päättänyt kieltäytyä hihnan käytöstä. Jos vapaanakin voi temmeltää ja taivaltaa, niin miksi kahlita itseään piuhaan ja ihmiseen? Olisi siis enemmän kuin täydellistä, jos tulevalla perheelläni olisi aidattu piha, jossa saisin touhuilla ja nuuskutella ihan omaan tahtiini. Tarhalta käskivät sanoa, että reagoin hyvin luoksekutsuun, mutta eihän kukaan ajattelisi pitävänsä uutta rescuekoiraansa vapaana vielä piiiiiitkään aikaan kotiin saapumisen jälkeen. Mutta reipas ulkoilu tekee minulle kyllä terää (olen talven jäljiltä hieman turpeassa kunnossa eikä muutaman kilon tipautus tekisi minulle ollenkaan huonoa).
Tulevassa kodissani voisi olla muita koiria. Tulen muiden kaltaisteni kanssa hyvin toimeen ja tervehdin aina kaikki tarhan uudet tulokkaat ystävällisesti. Kaksinumeroisesta iästäni huolimatta nautin leikeistä muiden koirien kanssa. Kissakin olisi varmasti ihan mukava elämänkumppani, olen heitäkin kohtaan ollut ystävällinen ja rauhallinen.
Ennen kaikkea kaipaisin paikkaa, jossa otettaisiin ikääntyvän koiran tarpeet huomioon. Lämmin peti, sopiva ruoka ja terveydentilan säännöllinen tarkkailu. Arvokas vanhuus on kunnia-asia. Olemme yleensä aika vähään tyytyväisiä emmekä pidä meteliä itsestämme. Paitsi minä niitä rapsuja vaatiessa. Ja adoptiohakemuksia. Joten hopihopi kirjoittamaan! Olen odottanut sinua jo ihan tarpeeksi kauan ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
Video 1.
Video 2.
Video 3.