Elämäni alku on kaikkea muuta kuin onnellisten tähtien alla. Minut löydettiin kolmikuisena sisarusteni kanssa hylättynä metsästä. Sinänsä onni, että meidät löydettiin. Näin saimme mahdollisuuden jatkaa elämäämme. Meidät toimitettiin Penkta Kojan tarhalle odottamaan parempia aikoja ja omaa kotia, jossa meistä pidettäisi huolta.
Pääsin kotihoitajan luokse opettelemaan elämää kotikoirana. Olin kuitenkin kaikista pennuista pienin ja todella arka, joten sisarukseni käyttivät tilannetta hyväkseen joka tilanteessa, ja lisäksi kiusasivat minua. Niinpä minut päätettiin erottaa heistä ja palauttaa tarhalle keräämään rohkeutta.
Tulen toimeen oikein hyvin muiden koirien kanssa. Tykkään leikkiä heidän kanssaan, ja yritän aika ajoin olla jopa olla hallitseva. Mutta ihmisten kanssa se on vaikeaa. En uskalla lähteä kävelylle, en edes uskalla ottaa herkkua tuntemattomilta. Pidän siitä, että tarhan henkilökuntaan kuuluvat naiset kantavat ja silittävät minua.
Olen kaikesta huolimatta vielä hyvin nuori koira, joten osaavissa käsissä opin kyllä vielä, että ihminen voi olla hyvä, ja häneen voi luottaa. Kotiutumistani ja sopeutumistani nopeuttaisi varmasti toinen killti koira, joka opettaisi minulle miten kotioloissa toimitaan, ja joka antaisi minulle lisää rohkeutta. ♥