Päädyin poikani tai veljeni Royaliksen kanssa Penkta Kojan koiratarhalle, joka sijaitsee lähellä Kaunasin kaupunkia. Meidät löydettiin Upininkain kylästä, joka sijaistee Jonavan alueella Liettuan keskiosassa.
Paradoksaalisesti vanhan isäntämme jouduttua hoitokotiin, jäimme hoidotta. Noh, ei se hoito kaksista ollut tähänkään asti, mutta kuitenkin paikka, jota ennen kodiksemme kutsuimme, muuttui hiljaiseksi ja pimeäksi taloksi. Taloksi, jota olimme tottuneet katsomaan ulkoapäin, niin kesähelteillä, kuin talvipakkasilla. Taloa, jota yritimme vartioida olemattomilta ja keksityiltä uhilta. Taloa, joka ei enää tarvinnut meitä.
Olimme oman onnemme nojaan jätetyt ja omaan kotiimme hylätyt. Ainoa ääni talossa oli lehtien kahina tassujemme alla ja roinakasojen rämähtely, joiden päällä taiteilimme, sen minkä kulunut ja kylmä ketju kaulassamme antoi periksi. Kukkona tunkiolla emme suinkaan olleet tässä uudessa tilanteessa, vaan odotimme, että joku tai jokin pelastaisi meidät. Onneksi meillä oli sentään toisemme, eikä tarvinnut yksin värjötellä.
Tarinamme on valitettavasti tyypillinen ei toivotun liettualaisen pihakoiran tarina. Vaikka emme ole saaneet ihmisen rakkautta ja hyväksyntää, janoamme huomiota ja olemme melko sosiaalisia ja hyvin vaatimattomia koiria. Olemmehan eläneet ihmisen varjossa ja sen vallan alla koko ikämme.
Kun meitä tultiin pelastamaan tarhan väen toimesta, istuin hiljaa päätä alaspäin roikottaen. Voimani olivat vähissä. Minut oli sidottu niille sijoilleni ilman ruokaa ja vettä. Vaikka minua pelotti, annoin nostaa itsensä autoon. Mukaan tuli tietenkin toverini Royalis, meistä nuorempi, veikeämpi ja hieman huolettomampi.
Meistä kahdesta minä olen pienempi, vakavampi ja vanhempi. Vaikka olen hieman ujo, olen lempeä ja helposti kiintyvä. Olen sellainen koira, jonka elkeistä ja ilmeistä näkee, että minä kyllä tarvitsen ihmistä. Ihan oikeasti!
Olemme saaneet Royaliksen kanssa olla jo hyvän tovin kotihoitopaikassa Liettuassa kokeneen kotihoitajan luona. Saan nukkua ihmisen vieressä ja otan kantaa kaikkeen arjen askareeseen. Kotioloissa olen onnistunut olemaan käytännössä sisäsiisti, mutta taantumaa voi toki tulla ympäristön muututtua. Aikaa tarvitsen joka tapauksessa asettuessani aloilleni.
Vaikka olen ollut ystävällinen talon muille karvaeläimille, en erityisemmin välitä toisista koirista. Royaliksen läsnäoloon olen kuitenkin tottunut, olemmehan kuin kuono ja häntä. Kotihoitajamme on kuitenkin arvellut, että jos yhteistä kotia ei tahdo löytyä, voisi meidät adoptoida myös eri osoitteisiin. Olemme varmasti onnellisia kummallakin tavalla. Pärjään myös ainoana koirana.
Meillä kummallakin on hieman sitä niin kutsuttua ”miespelkoa”. Miesihmisten tulisi siis antaa meille aivan erityisesti aikaa ja ymmärrystä. Käytännössä siis pysyä etäällä, kunnes otamme kontaktia. Se päivä varmasti vielä koittaa. Alussa olemme hieman epäluuloisia uusia ihmisiä kohtaan. Saatamme haukkua tuntemattomillle, mutta samalla olemme valmiita vastaanottamaan ystävällisyyttä. Kaltaistemme kanssa luottamus tulee ansaita ja se tarkoittaa paljon aikaa, raksuja ja rutiineja.
Uudessa kodissani kaipaan rauhaa, lämpöä ja rakkautta. Minä sen sijaan tuon elämääsi sitä samettia, jolle puhua pehmeitä. Kyllä minä kuuntelen. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.