Etusivu / Adoptio / Kotiutuneet / Vendzi nyk. Suska

14.3.2022

Jonkun roska on toisen aarre. Kuka haluaa pienen, mustan, ujon koiran, joka tarvitsee uuden elämän?

Lokakuussa 2019 pikkuinen musta koira nimeltä Juode tuli Suomeen omaan kotiinsa ja sai nimen Jasmin. Jasmin oli tyypillinen Liettuan maaseudun ylijäämäkoira, ei kenenkään koira, ylijäämäkoira. Kukaan ei silloin vielä tiennyt, että minäkin olin siellä. Siellä ulkona, pelloilla, talojen pihoilla, yrittämässä kerjätä ruokaa, vähän peloissaan, kuka ihminen ruokkii, kuka ajaa pois pihalta. Minä olen Jasminin sukulainen, ihan varmasti. Olemme kuin kaksi marjaa. Olemme lähteneet jostain karkuun yhdessä ja sitten tiemme ovat eronneet. Ehkä minä piiloilin enemmän. Ehkä juoksin toiseen suuntaan. Kuka tietää.

Kylätoimikunnan puheenjohtaja soitti minusta eläinsuojelijoille. Hei, täällä on vielä yksi pieni musta koira, joka ärsyttää kyläläisiä, kun kulkee ympäriinsä. Aikovat hakea jonkun metsästäjän hoitamaan hommat. Olisi vähän kiire. Eläinsuojelija katsoi täpötäynnä olevia koira-aitauksiaan ja toivoi mielessään, että minä osaisin piileskellä jossain vielä vähän aikaa. Hän laski päiviä seuraavaan Suomeen menevään koirakuljetukseen. Taas viisi koiraa olisi lähdössä, taas viisi paikkaa vapautuisi seuraaville kodittomille. Tietävätköhän koirien uudet suomalaiset omistajat ollenkaan, miten arvokkaan työn he tekevät adoptoimalla tarhakoiria? Miten mahtava juttu jokainen vapautuva paikka on?

Minut haettiin turvaan heti, kun koirakuljetus Suomeen oli lähtenyt. Olen syntynyt tähän maailmaan ja minulla on oikeus elää koiranelämää ihmisen parhaana ystävänä. Olisi niin paljon parempi, jos minunlaisiani koiria ei syntyisi ollenkaan. Syntymästään kodittomia koiria. Siksi Pet Rescue Finland auttaa juuri minun alueellani. Steriloimalla koiria.