Etusivu / Adoptio / Varatut / Verona

10.10.2022

Olen Verona, yksi 30:stä koirasta jotka pelastettiin maatilalta tarhalle.

Päivitys tarhalta 10.10.2022

Minut löydettiin 30 muun koiran kanssa kaukaisesta kylästä Liettuan maaseudulta. Elimme kirjaimellisesti pellossa, ilman kunnollista säänsuojaa ja huolenpitoa. Joskus saimme ruokaa omistajiltamme, mutta silityksistä en ollut kuullutkaan ennen tarhalle tuloa. Tästä huolimatta olin rohkein kaikista ja uskalsin näyttää muille koirille mallia, kun menin ihmisen luokse saamaan herkkua ja silityksiä. Vaikka näin meidän kesken, kyllähän minua jännitti!  Riski kuitenkin kannatti, sillä nyt olen mukana adoptio-ohjelmassa, mikä ikinä se sitten onkaan.

Vaikka olenkin varsin verraton ja valoisa persoona, on minun kanssani vielä tekemistä. Siitä on näyttöä, sillä sain jo kerran kodin Liettuasta. Uusilta omistajiltani puuttui kärsivällisyys, aika ja ymmärrys minun kaltaisen herkän koiran kotiuttamiseen. Palaaminen tarhalle oli kuitenkin ihan hyvä juttu, sillä omistajat olivat muusikkoja, ihmisiä tuli ja meni. Melu oli ajoittain kova, he usein soittivat ja lauloivat, ehkä oikein pitänyt siitä. Aloin menettää jo keräämääni rohkeutta enkä oikein osannut kuin istua kököttää pihan nurkassa, piiloutua pelottavilta ihmisiltä ja odottaa, että joku veisi minut kävelylle metsään, jossa sieluni lepää. Rakastan rauhaa ja pitkiä kävelylenkkejä. Minussa on potentiaalia erinomaiseksi seurakoiraksi, sillä olen hyvin ystävällinen ja rauhallinen. Olen kiinnostunut kaikista ihmistä ja heidän antamastaan huomiosta.

Löytyisikö sieltä Suomesta minulle se loppuelämän rakastava koti? ♥

5.4.2022

Elimme vapaina koirina maaseudulla, eikä meillä ollut mitään käsitystä siitä, miten hihnassa kuuluu kävellä. Ihmiset olivat kovin pelottavia.

Tarhan tytöt ovat kehuneet minua varsinaiseksi kaunokaiseksi, he sanovat että olen kuin musta-valkoelokuvasta. Tutussa ympäristössä olen leikkisä ja iloinen, mutta uudet paikat ja ihmiset ovat vielä kovin pelottavia. Annathan minulle hieman aikaa sopeutua. Rakastan rapsutuksia ja silityksiä!

Paras koti minulle olisi varmaankin jossain hieman kauempana kiireisestä kaupunkielämästä, jossain missä saisin rauhassa opetella elämään uutta elämääni.