Olen saanut oman kodin 09.2024 ♥
Kuulumisia 30.7.2024
Olimme onnekkaita veljeni kanssa siitä, että pääsimme vihdoinkin Suomeen kokeilemaan kotikoiran elämää. Nyt kuitenkin kaksi kuukautta Suomeen tulosta, paineistavaksi kokemissani tilanteissa jouduin turvautumaan puremiseen. Tästä syystä etsinkin nyt uutta kotia, jossa olisi kokemusta rescue-koirista, erilaisista haasteista sekä käytännön kokemusta niiden työstämisestä. Etsin kotia vain aikuistaloudesta.
Olen saanut miltein koko elämäni elää koiraveljeni rinnalla, johon olen voinut turvautua kaikissa tilanteissa. Oman ihmiseni mukaan olimme veljeni kanssa selkeä parivaljakko toinen toistamme tukien. Kotiutumisen alkuvaiheessa tästä oli suuri hyöty molemmille. On sanomattakin selvää, että nyt kun olen omillani tarvitsen vielä enemmän tukea ja turvaa uusilta ihmisiltäni. Elämässäni on ollut paljon muutoksia hyvin lyhyessä ajassa, jonka vuoksi ihmiseni on varauduttava antamaan minulle aikaa, aikaa ja VIELÄ kerran aikaa.
Vieraita ihmisiä kohtaan olen vielä toisinaan varautunut, jonka vuoksi omalta ihmiseltäni vaaditaan hyvää tilanteenlukutaitoa sekä kykyä tulkita koiran elekieltä. Vaikka olen omia ihmisiäni kohtaan käyttäytynyt hyvin lempeästi, ethän anna sen kuitenkaan hämätä. Säikähtäessäni tai pelästyessäni olen turvautunut puremaan vierasta ihmistä. Minulle pitää siis mahdollistaa, että pääsen tarvittaessa väistämään tai poistumaan tilanteesta. Ennakointi tilanteissa on kaiken a ja o!
Autolla matkustaminen on minulle jo tuttu juttu. Asuttuani kerrostalossa olen oppinut kulkemaan portaita hienosti. Turvavaljaiden pukeminenkin onnistuu hyvin. Yksinoloharjoituksia minulla ei ole ehtinyt vielä kertyä, koska koiraveljeni on ollut seurassani koko ajan. Yöt olen nukkunut rauhallisesti joko lattialla, omassa pedissäni tai oman ihmisen kainaloon käpertyneenä. En vielä oikein ymmärrä mitä leluilla pitäisi tehdä, mutta koiraveljeni kanssa olen tykännyt peuhia.
Rakastan ulkoilua yli kaiken! Koska olen niin täpinöissäni lähdössä ulos, saatan toisinaan innostua vetämään hihnassa aika kovaakin. Tätä on entisessä kodissani ehditty hiukan työstämään. Osaan jo kuitenkin rauhoittua ja ottaa kontaktia silloin, kun nimellä kutsutaan. Minulla on myös remmirähjäystä vastaan tulevia koiria kohtaan ja pyöräilijöistä en pidä laisinkaan. Uudessa kodissani tuleekin olla osaamista kouluttaa positiivisen vahvistamisen kautta, jotta uuden oppiminen olisi mielekästä ja helppoa sekä minulle että sinulle.
Omaa ihmistä kohtaan olen uskollinen, kuuliainen ja luottavainen. Viihdyn omien ihmisteni parissa ja saat minusta empimättä kaverin kaikenlaiseen arjessa puuhasteluun tai vaikka luonnossa retkeilyyn. Oma ihmiseni on kehunut minun olevan nopeasti oppivaa sorttia sekä miellyttämishaluinen kaveri, jota namipalkka motivoi hyvin. Näin ollen minusta voisi saada harrastuskaverin vaikkapa tokoiluun.
Rankasta menneisyydestäni ja haasteista huolimatta silmissäni paistaa usko ja halu luottaa ihmisiin. Kertoman mukaan ihmiseni kotiin tullessa olen niin innoissani, että hulatanssi, hyppiminen ja onnellinen vikinähaukahtelu ovat niissä tilanteissa ennemmin sääntö kuin poikkeus. Kurkkaa vaikka videoni, jossa pääset todistamaan tätä riemastuttavaa näkyä. Miten kukaan voisikaan vastustaa minunlaistani koiruutta! Luottamukseni ansaittua paras asia mitä voin omalta ihmiseltäni saada on masurapsutukset. Oletko sinä se ihminen, jolle voin paljastaa masuni rapsutuksille? ♥
Tarhalla ollessani
Päädyimme Keturkojo Viltiksen koiratarhalle itäiseen Liettuaan Ryliškiai-nimisestä kylästä, kun omistajamme, kylän vanhempi asukas otti koiratarhaan yhteyttä. Hän kertoi, että hänellä on liian monta koiraa, eikä kyläneuvosto suostunut auttamaan häntä. Omistajamme taloudellinen tilanne ei ollut tarpeeksi hyvä pitämään meistä huolta. Tarinamme on tyypillinen liettualaisen koiran tarina, joka ilmenee maalaiskylän maisemassa. Meitä ei-toivottuja koiria syntyy paljon ja elämme rinnakkaiseloa ihmisten kanssa joko irtokoirina, pihapulaatioissa tai ketjun jatkeena, vailla lemmikkikoiran oikeuksia. Vaikka meillä olisikin omistaja, ihmisemme antavat meidän elää kirjaimellisesti pellossa vailla hoivaa ja huolenpitoa. On tavanomaista, että pelkäämme myös omistajaamme sosiaalistumattomuuden – ja joskus julmankin kohtelun – vuoksi. On tyypillistä, ettei omistajammekaan saa meitä kiinni. Meistä kasvaa kovia ja kalseita kelejä kokeneita koiria, jotka kuitenkin syvällä sisimmissään ovat valmiita vastaanottamaan ystävällistä kohtelua osakseen ja nauttimaan siitä suuresti.
Vaikka tarinamme on liettualaiselle koiralle melko tyypillinen, piilee siinä poikkeava piirre, sillä omistajamme pyysi itse apua. Usein vastaavanlaisiin tilanteeseen puuttuu joku ulkopuolinen ihminen. Avunpyynnön esteenä saattaa olla huoli, että kaikki koirat viedään pois omistajalta. Niinpä omistajamme kanssa tehty sopimus piti. Viisi koirista mikrosirutettiin, rokotettiin ja kastroitiin. Kolme meistä palautui kotipitäjään, mutta sovitusti me kaksi, minä ja veljeni Sirijus, saimme jäädä koiratarhalle sosiaalistumaan ja onneamme kokeilemaan. Toivottavasti loputkin laumastamme saadaan pelastettua joku päivä.
Voit tutustua veljeeni Sirijukseen alla.
Kun saavuimme tarhalle, olimme epäsosiaalistuneita ja hyvin ujoja koiria. Pelkäsimme astua ulos häkistämme aidatulle piha-alueelle. Olimme hämmentyneitä, paitsi kaventuneesta liikkuma-alasta, myös huomiosta ja herkuista, joita yhtäkkiä saimme ihmisiltä.
Meistä kahdesta, minä Vestas olen hieman rohkeampi ja uteliaampi. Vaikka minullakin oli välillä sisu kurkussa, oli motivaatio kova oppia luottamaan. Verrattuna monen muuhun tarhalla olevaan jo sosiaalistuneeseen koiraan, olin aluksi arkajalka. Tarhan väki saavuttikin luottamukseni ensimmäisenä, Sirijus-veli siitä mallia ottaen. Itse otin mallia muilta rohkelikoilta, kun meidät päätettiin erottaa väliaikaisesti toisistamme. Se temppu tepsi, rohkaistuimme. Opimme kummatkin matkimalla, olemme siinä hyvin nokkelia. Näin aloimme rohkaistua myös häkkimme ulkopuolella ja nauttimaan ulkoilusta aidatulla piha-alueella.
Vaikka emme Sirijus-veljeni kanssa olleet ikinä asuneet asunnossa, olemme täällä tarhassa olleet melko siistejä. Tilanne voi kuitenkin hetkellisesti taantua ympäristön muututtua. Hihnakäytöksestä meillä ei ollut tietoakaan. Tarhalla ovat kuitenkin tehneet tämänkin asian suhteen kanssamme erittäin hyvää työtä.
Meidän kansamme on harjoiteltu myös autoilua. Alun jännityksen jälkeen olemme sopeutuneet hyvin huristeluun. Tarhan väki arvelee, ettei autoilu tule olemaan jatkossakaan meille ongelma.
Kaiken kaikkiaan olemme sopeutuvaisia ja hienoa koiria. Komeiksikin meitä on haukuttu. Aktiivisina ja nuorina koirina etsimme kotia, jossa saamme tarpeeksi liikuntaa ja aktivointia. Ei mennä kauas metsään, kun sanotaan, että pidämme pienten pulmien ratkomisesta, kunhan meitä ei laiteta liian vaikeaan paikkaan, kuten heti kotiuduttuamme koirapuistoon tai koko suvun ihmeteltäväksi.
Tulemme kummatkin hyvin toimeen muiden koirien kanssa, olemmehan eläneet laumassa. Emme ole laisinkaan konfliktin haluisia, vaan varsin hyväntahtoisia ja helliä koiria. Voisimme myös soveltua lapsiperheeseen. Adoptiot lapsiperheisiin tehdään kuitenkin tapauskohtaisesti.
Etsimme kotia yhdessä tai yksin. Pärjään myös ainoana koirana, mutta toivon pääseväni seurustelemaan lajitoverieni kanssa säännöllisesti. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
