Olen saanut oman kodin 04.2024 ♥
Päädyimme Keturkojo Viltiksen koiratarhalle itäiseen Liettuaan Ryliškiai-nimisestä kylästä, kun omistajamme, kylän vanhempi asukas otti koiratarhaan yhteyttä. Hän kertoi, että hänellä on liian monta koiraa, eikä kyläneuvosto suostunut auttamaan häntä. Omistajamme taloudellinen tilanne ei ollut tarpeeksi hyvä pitämään meistä huolta. Tarinamme on tyypillinen liettualaisen koiran tarina, joka ilmenee maalaiskylän maisemassa. Meitä ei-toivottuja koiria syntyy paljon ja elämme rinnakkaiseloa ihmisten kanssa joko irtokoirina, pihapulaatioissa tai ketjun jatkeena, vailla lemmikkikoiran oikeuksia. Vaikka meillä olisikin omistaja, ihmisemme antavat meidän elää kirjaimellisesti pellossa vailla hoivaa ja huolenpitoa. On tavanomaista, että pelkäämme myös omistajaamme sosiaalistumattomuuden – ja joskus julmankin kohtelun – vuoksi. On tyypillistä, ettei omistajammekaan saa meitä kiinni. Meistä kasvaa kovia ja kalseita kelejä kokeneita koiria, jotka kuitenkin syvällä sisimmissään ovat valmiita vastaanottamaan ystävällistä kohtelua osakseen ja nauttimaan siitä suuresti.
Vaikka tarinamme on liettualaiselle koiralle melko tyypillinen, piilee siinä poikkeava piirre, sillä omistajamme pyysi itse apua. Usein vastaavanlaisiin tilanteeseen puuttuu joku ulkopuolinen ihminen. Avunpyynnön esteenä saattaa olla huoli, että kaikki koirat viedään pois omistajalta. Niinpä omistajamme kanssa tehty sopimus piti. Viisi koirista mikrosirutettiin, rokotettiin ja kastroitiin. Kolme meistä palautui kotipitäjään, mutta sovitusti me kaksi, minä ja veljeni Sirijus, saimme jäädä koiratarhalle sosiaalistumaan ja onneamme kokeilemaan. Toivottavasti loputkin laumastamme saadaan pelastettua joku päivä.
Voit tutustua veljeeni Sirijukseen alla.
Kun saavuimme tarhalle, olimme epäsosiaalistuneita ja hyvin ujoja koiria. Pelkäsimme astua ulos häkistämme aidatulle piha-alueelle. Olimme hämmentyneitä, paitsi kaventuneesta liikkuma-alasta, myös huomiosta ja herkuista, joita yhtäkkiä saimme ihmisiltä.
Meistä kahdesta, minä Vestas olen hieman rohkeampi ja uteliaampi. Vaikka minullakin oli välillä sisu kurkussa, oli motivaatio kova oppia luottamaan. Verrattuna monen muuhun tarhalla olevaan jo sosiaalistuneeseen koiraan, olin aluksi arkajalka. Tarhan väki saavuttikin luottamukseni ensimmäisenä, Sirijus-veli siitä mallia ottaen. Itse otin mallia muilta rohkelikoilta, kun meidät päätettiin erottaa väliaikaisesti toisistamme. Se temppu tepsi, rohkaistuimme. Opimme kummatkin matkimalla, olemme siinä hyvin nokkelia. Näin aloimme rohkaistua myös häkkimme ulkopuolella ja nauttimaan ulkoilusta aidatulla piha-alueella.
Vaikka emme Sirijus-veljeni kanssa olleet ikinä asuneet asunnossa, olemme täällä tarhassa olleet melko siistejä. Tilanne voi kuitenkin hetkellisesti taantua ympäristön muututtua. Hihnakäytöksestä meillä ei ollut tietoakaan. Tarhalla ovat kuitenkin tehneet tämänkin asian suhteen kanssamme erittäin hyvää työtä.
Meidän kansamme on harjoiteltu myös autoilua. Alun jännityksen jälkeen olemme sopeutuneet hyvin huristeluun. Tarhan väki arvelee, ettei autoilu tule olemaan jatkossakaan meille ongelma.
Kaiken kaikkiaan olemme sopeutuvaisia ja hienoa koiria. Komeiksikin meitä on haukuttu. Aktiivisina ja nuorina koirina etsimme kotia, jossa saamme tarpeeksi liikuntaa ja aktivointia. Ei mennä kauas metsään, kun sanotaan, että pidämme pienten pulmien ratkomisesta, kunhan meitä ei laiteta liian vaikeaan paikkaan, kuten heti kotiuduttuamme koirapuistoon tai koko suvun ihmeteltäväksi.
Tulemme kummatkin hyvin toimeen muiden koirien kanssa, olemmehan eläneet laumassa. Emme ole laisinkaan konfliktin haluisia, vaan varsin hyväntahtoisia ja helliä koiria. Voisimme myös soveltua lapsiperheeseen. Adoptiot lapsiperheisiin tehdään kuitenkin tapauskohtaisesti.
Etsimme kotia yhdessä tai yksin. Pärjään myös ainoana koirana, mutta toivon pääseväni seurustelemaan lajitoverieni kanssa säännöllisesti. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.