Minun perhe kertoi, että olivat ostaneet minut pentuna markkinoilta yhdellä eurolla. Kun maaseutu on täynnä vahinkopentuja, niin ihmisten on helppo ottaa joku nelijalkainen karvanaama siihen pihalle. Ilmaiseksi tai eurolla. Tarvii ne sitä koiraa tai ei. Osaako ne siitä pitää huolta tai ei. Tulee sellaista vahinkopentubisnestä tänne maaseudulle. Kuvittele, jos meitä pentuja oli vaikka viisi niin meistä tienasi viisi euroa ja sillä saa vaikka millaisen pullon jotain kirkasta juomaa jolla nämä maaseudun köyhät ihmiset pärjää kylmän ja pimeän talven läpi ilman sisävessoja. Sellaista se elämä täällä on.
7,6% kotimaani talouksista on ilman sisävessaa ja se on neljänneksi huonoin luku koko Euroopassa, heti Latvian, Romanian ja Bulgarian jälkeen. No tämä ei nyt mitenkään liity rescuekoiriin mutta antaa olla. Kotimaassani Liettuassa on vielä paljon köyhiä ihmisiä ja siksi meillä koirillakin menee huonosti.
Tiedätkö, tämä yhdistys jonka sivuilla nyt olen, kerää jokaisesta adoptoidun koiran kulukorvauksesta varoja sterkkaprojekteihin. Uusi projekti on tulossa heti keväällä kun ilmat lämpenevät. Sterkkaprojektit on sitä varten, että yhdenkään koira ei tarvisi istua ketjussa omenapuun alla syömässä omenoita kun ei ole muutakaan ruokaa.
Tarhalla oloni aikana olen osoittautunut varsin hauskaksi koiraksi. Olen täynnä elämäniloa ja valmis ihmisen parhaaksi ystäväksi. Selvisin terrieritestistäkin. Terrieritesti on sellainen, että tuo yksi suomalainen tuo oman kiukkuisen pomottelijaterrierin tänne tarhalle olevinaan leikkimään meidän tarhakoirien kanssa ja se pikku kiusankappale vain ärhentelee ja komentelee. Minä väistin ja väistin ja väistin kohteliaasti eikä minun pinna ratkennut kertaakaan. Sen lisäksi vielä sain sen suomalaisen ihmisen toisen koiran leikkimään kanssani ja kuulemma se koira on vähän sulkeutunut ja arvokas rouvashenkilö eikä se usein leiki kenenkään kanssa. Olen siis erinomainen koira sekä ihmisille että muille koirakavereille.