Saavuin Suomeen Penkta Kojan koiratarhalta ollessani vasta noin 9 kuukauden ikäinen. Etsin toistamiseen omaa kotia itsestä riippumattomista syistä. Minua voi sovitusti tulla tapaamaan Helsinkiin.
Alussa saatan olla hieman ujo uusia ihmisiä kohtaan, mutta usein uteliaisuuteni voittaa jännityksen ja iloinen ja sosiaalinen luonteeni pääsee oikeuksiinsa. Olen tullut hyvin juttuun kaikkien tapaamieni ihmisten kanssa, eivätkä lapsetkaan ole aiheuttaneet minussa pelkoja.
Ihmisen huomio on minulle kaikki kaikessa. Rakastan silityksiä. Olen kuitenkin hieman valikoiva seurani suhteen. Vaikka tulen lähtökohtaisesti toimeen kaikkien kanssa mieli-ihmisiäni ovat usein miehet ja mielikoiriani ovat usein nartut.
Kuten ihmisten kanssa, myös koirapuistossa saatan ensiksi ujostella. Reipastuessani olen saanut kehuja siitä, että olen hyvä leikittäjä, myös heidän, jotka eivät moiseen hömpötykseen yleensä lähde mukaan. Taidan ymmärtää vertaisiani alistuvia ja karuja kokeneita koiria aika hyvin. Parhaita kavereitani ovat hieman rauhallisemmat ja hiljaisemmat koirat. Hurjasti haukkuvat hauvat jätän huomiotta. Voisin soveltua hyvin myös kissakotiin, sillä olen ollut heidän kanssaan tekemisissä ongelmitta. Kissatkin kuulemma mukisematta hyväksyivät minut.
Olen innokas oppija ja motivoidun helposti herkuista, ainakin jos kuivatuista lihapalasista on kysymys. Osaan jo liudan englannin ja liettuan kielisiä käskyjä. Esimerkiksi yläfemmat käyvät minulta leikiten. Olenkin tällainen kielinero ja puhun myös sujuvasti koiraa.
Kotioloissa lempipaikkoja ovat upottava sohvankulma ja oma rakas petini. Erilaiset pienet ja suojaisat tilat asuinnossa saavat minut rentoutumaan. Toisinaan olen hiljaa hipsinyt jopa omistajani sänkyyn. Olen siis oppinut arvostamaan mukavuuksia. Köydenveto ja noutoleikit ovat leipälajejani. Bravuurini on myös pettämätön vainuni namien etsinnässä.
Olen ensimmäisessä kodissani oppinut hienosti kotikoiran tavoille, käytännössä olen sisäsiisti, enkä ole enää aikoihin kokenut eroahdistusta. Hihnakäytöksessäni on kuitenkin vielä harjoittelemista.
Liian meluisa kaupunkiympäristö saa huomioni herpaantumaan ja liikkumiseni höntyilemään. Kulkeminen julkisissa liikennevälineissä jännittää minua vielä kovasti ja postinkantaja saa minussa aikaiseksi primitiivireaktion. Hiippailija oven takanani lähtee haukkujen saattelemana! Aika siistiä, eikö? Edellä mainituista syistä, minua ei siis suositella vilkkaaseen kerrostaloalueelle, vaan rauhallisempaan asuinympäristöön. Minulle voisi soveltua monenlainen perhe.
Tähän mennessä minulla on kokemusta yhden hengen aikuistaloudesta ainoana koirana, mutta isompikin perhe voisi olla minulle hyvistä. Mikään ei olisi ihanampaa kun reipas koirakaveri kotona. Olisitko sinä uusi perheeni? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.