Kuulumisia tarhalta 12.6.2025
Olen vielä aika ujo, enkä mielelläni kävele kovin kauas tarhalta – mutta kuitenkin kuljen tosi nätisti hihnassa, en vedä enkä hötkyile.
Pidän ihmisistä kovasti, mutta tarvitsen omaa tilaa. En halua, että minua silitellään jatkuvasti, vaikka välillä pieni rapsutus onkin ihastuttavaa. Nautin eniten siitä, kun saan vain olla rauhassa ihmisten seurassa – omassa tahdissani. Olen lempeä ja herkkä runotyttö, joka ei pidä kiireestä tai kovista äänistä.
Unelmakotini olisi rauhallinen aikuisten koti, jossa minua ei pakoteta mihinkään, vaan saan totutella uuteen elämään omassa tahdissani. Uskon, että oikean ihmisen rinnalla rohkaistun vielä paljon!
Tarhalla
Löysin jo kerran kodin, joka ei vain valitettavasti ollut minulle sopiva. Älkää ymmärtäkö väärin, silloinen omistajani teki valtavasti töitä sen eteen, että oloni olisi mukava. Mutta kämppiksenäni oli kissa. Yhteiselomme onnistumisen eteen tehtiin paljon töitä ja vielä ihan oikein. Meitä pidettiin erillisissä tiloissa ja sosiaalistettiin pikkuhiljaa. Harmittavan yhteenoton jälkeen ei kuitenkaan enää ollut mahdollista asua yhdessä ja palasin takaisin tarhalle.
Alkuun olin aivan kauhuissani ja esimerkiksi kosketus oli minulle ihan liikaa. Paineistettuna ja kiihtyneenä käytän hampaitani. Siksi olisi tärkeää löytää omistaja, joka osaa lukea koirien elekieltä taitavasti. Stressitasojeni laskettua aloin taas nauttia rapsutuksista kuten tarhallakin.
Olen luonteeltani mitä suloisin touhutassu: aktiivinen, sosiaalinen ja kontaktia hakeva. Samaan aikaan sisälläni asuu pohdiskeleva tarkkailija. Minut tavanneet suomalaiset vapaaehtoiset kuvaavat minua älykkääksi puuhastelijaksi, joka osaa taitavasti tauottaa omaa tekemistään silloin, kun kierrokset meinaavat mennä yli. Rakastan rapsutuksia yli kaiken ja pakko myöntää, että herkutkin maistuvat vallan mainiosti.
Tarhalla olen turhautunut pitkän odotuksen vuoksi. Aktiiviselle, oletettavasti paimenkoirataustaiselle koiralle jatkuva tapahtumien seuraaminen on kuluttavaa. Muutin asumaan häkkiin, jossa on näköeste ja hieman äänenvaimennusta. Oloni on vähitellen muuttunut hieman rennommaksi. Pääsin nukkumaan stressiäni pois ja voi että unella onkin iso merkitys hyvinvoinnille!
Etsin kotia ainoana koirana aikuistaloudesta, sillä olen todella reaktiivinen muita eläimiä kohtaan. En sovellu kerrostaloeläjäksi, vaan tarvitsen oman pihan ja ehkä sen perunamaankin kuopsuteltavaksi. Entisen omistajani mukaan opin todella nopeasti kotikoiran tavoille ja osasin asua taitavasti talossa. Osaan pyytää ulos tarpeilleni ja pääsin koirakouluunkin opiskelemaan rauhoittumisen ja palautumisen alkeita. Tulevassa kodissa tulisi panostaa erityisesti näiden taitojen vahvistamiseen stressin hillitsemiseksi. Olisiko sinusta minulle tasavertaisempi kumppaniksi ja viisaaksi opastajaksi? Voisit olla oma sen-seini kotikoiran saloihin. ♥
