Saavuin Mazas Draugasin koiratarhalle Vaškai-nimisestä kylästä Pasvalysin alueelta, kun minun ja veljesten Spraitaksen ja Veironaksen kotiin tehtiin viranomaiskäynti perustuen naapurien valituksiin vapaana juoksentelevista koirista.
Huonetta, joka oli täynnä roskia ja erilaisia tavaroita, ei kuitenkaan kodiksi voinut kutsua. Paikassa kävi aina sillöin tällöin entinen omistajamme, jolla on tiettävästi mielenterveysongelmia. Hän ei kuitenkaan asunut meidän koirien kanssa, vaan saimme aina välillä ruokaa ja vettä. Spraitas ja Veironas olivat teljettynä huoneeseen, minun paikkani oli olla säiden armoilla ulkona ketjuun kytkettynä. Todennäköisesti olin elänyt siinä koko elämäni kesät talvet. Osa meistä juoksi vapaasti pellolla, jotkut jopa niinkin villiintyneinä, ettei omistaja itse saanut koiriansa kiinni. Osasta koiristaan omistaja ei suostunut luopumaan, vaan piilotti ne. Minun kohdallani käytiin omistajan kanssa tiukka keskustelu, sillä omistaja ei olisi halunnut luopua minusta. Keskustelu päättyi kuitenkin minun edukseni, sillä pääsin Spraitaksen ja Veironaksen kanssa koiratarhalle kotia etsimään. Koko tarhan väki toivoo, että entinen koko laumamme pääsee vielä tuosta ikävästä paikasta turvaan.
Luonnettani kuvataan ystävälliseksi, lempeäksi ja hieman ujoksi mummeliksi, vaikka olen elänyt hyvin pienillä ihmiskontakteilla ja joutunut kokemaan todennäköisesti väkivaltaista kohtelua. Olen kuitenkin lyhyessä ajassa reipastunut täällä koiratarhalla huomattavasti ja hakeudun nyt jopa oma-aloitteisesti ihmisen seuraan rapsuteltavaksi. Hihnassa kävelen tarhan hoitajan mukaan varovaisesti, mutta nätisti. Toisten koirien kanssa olen tullut mainiosti juttuun.
Vaikka koiratarha on huomattava parannus entiseen elämääni, parhain paikka oppia kotikoiraksi olisi kuitenkin rauhallinen koti tai kotihoitopaikka aikuistaloudessa, jossa saisin vain olla ja toipua rankoista kokemuksistani. Ihanteellista olisi kokea säännöllisesti oman ihmisen läsnäolo, kosketus ja hyväksyntä.
Olisiko elämällä vielä minulle annettavaa? Olisitko ihmiseni tai voisitko toimia keskimatkan kievarina? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.