Minä ja minun 6 pentua tulimme tarhalle heinäkuussa ei-toivottuina koirina. Pentuni ja minä olimme vain harmiksi perheelleni. Minut pelastaneella yhdistyksellä on ollut tänä vuonna ennätysmäärä kaltaisiani äiti-pentu -perheitä. Tarhan omistaja kutsuu paikkaansa päiväkodiksi eikä tarhaksi, niin paljon pentuja täällä on ollut tänä kesänä.
Päiväkoti yrittää parhaansa siinä, että jokainen pentu päätyisi hyvään kotiin. Aika kiva juttu, että Pet Rescue Finlandin esimerkillä tarha on ottanut käyttöönsä sellaisen kaavakkeen, jonka perhe täyttää ennen haastattelua. Kaavakkeen perusteella voidaan karsia pois jo ensi kättelyssä perheet, jotka ovat esimerkiksi etsimässä koiraa ketjun päähän pihalle tai jotka eivät usko koirien sterilointiin. Hyvän perheen valitseminen on melkein yhtä tärkeää kuin koirien pelastaminen.
Kaikki pennut lähtevät omiin koteihinsa paikallisille perheille luovutusikäisinä, sirutettuina, madotettuina ja rokotettuina. Pet Rescue Finland haluaa tuoda Suomeen vain steriloituja koiria, joten pentuja ei tule Suomeen lähtevien koirien adoptiolistoille. Sitäkin enemmän meitä äitikoiria!
Ujouteni ei ole perusluonteeni, niin kuin monen meidän maaseudun koiran kohdalla. Ujouteni on merkki siitä, että olen elänyt elämäni aika vähällä ihmiskontaktilla. Elämäni on rajoittunut pihan perälle. Minulle kaikki, ihan kaikki tässä maailmassa on uutta ja ihmeellistä. Olen kuitenkin utelias ja kärsivällisyydellä ja ajan kanssa minusta tulee ihmisen paras ystävä.