Eräänä syksyisenä päivänä vuonna 2011 yksityinen koiratarha sai puhelun koskien koiraa, jonka jalka vuoti voimakkaasti verta. Koiratarhan väen saavuttua paikalle heitä kohtasi karmea näky. Naaraskoira juoksi nelijalkain shokissa huolimatta siitä, että avoin murtuma oli näkyvissä.
Se koira olin minä ja yli vuosikymmen sitten! Kukaan ei tuntunut tietävän, mitä minulle oli tapahtunut, mutta se oli selvää, että pelkäsin kovasti ihmisiä ja juoksin heitä kipeällä jalallani karkuun minkä käpälistäni pääsin. Seurasi usean koirien turvakotien yhteinen pelastusoperaatio, jonka lopputuloksena minut saatiin kiinni, pakattua autoon ja lähetettyä turvakotiin, paikkaan, josta muodostui väliaikainen, mutta pitkäaikainen kotini. Toiveissani olisi kuitenkin, ettei paikka ole loppuelämäni koti, sillä olen varma, että minulla olisi vielä annettavaa tälle elämälle ja omalle ihmiselleni, mikäli vaan saisin vielä sellaisen mahdollisuuden.
Tuosta vaikeasta ajasta tuntuu olevan jo ikuisuus. Seuraavana aamuna tuosta kiinniottohetkestä, josta on ikuistettu valokuva, tehtiin minulle vaativa kirurginen leikkaus, jossa jalkani luut asetettiin takaisin paikoilleen. Hiljalleen jalkani alkoi kuntoutua ja olen jo pitkään käyttänyt kaikki neljää jalkaani. Olen asunut käytännössä koko elämäni koiratarhalla, mutta tämä paikka, jossa tälläkin hetkellä odotan, että joku minusta kiinnostuisi, kuuluu koiratarhojen parhaimmistoon. Minusta on siis vuosien varrella pidetty hyvää huolta, mutta kaipuu omaa kotiani ja ihmistäni kohtaan ei ole väistynyt.
Persoonallisuuttani kuvataan ujoksi erityisesti uusien ihmisten kanssa, mutta kuten kuvista näet, haen tutuilta ihmisiltä kontaktia ja huomiota. En ole koskaan osoittanut minkäänlaista aggressiota ihmistä kohtaan.Täällä tarhaolosuhteissa olen tavannut monenmoista karvaturria ja lähtökohtaisesti olen tullut hyvin juttuun muiden koirien kanssa.
Olisiko elämäni kevät vihdoin koittanut tälle pehmeälle mummelikoiralle? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.