Pet Rescue Finlandin vapaaehtoiset tulivat tarhalleni juuri silloin, kun aurinko alkoi laskea syksyisen lyhyen päivän päätteeksi. Me kaikki koirat päästiin vapaaksi meidän häkeistä ja aloitettiin varsinaiset bileet. Ihmisiä! Uusia ihmisiä! Ruokaa! Meillä oli niin kivaa.
Vaikka oli aika pimeätä ja meitä koiria oli paljon, niin juuri minä jäin noiden uusien ihmisten mieleen. Minä olin kuin pieni ohjus, joka ehdin joka paikkaan. Mihin tahansa he kääntyivät ja kulkivat, minä olin siellä. Olin kuin pieni, musta ohjus, seurasin ihmisiä ja nautin vapaudestani. Ilopilleri.
Tarhan vapaaehtoiset vahvistivat, että sellainen minä olen. Minut pelastettiin sellaisesta pihasta, jossa oli paljon koiria ja meistä ei välitetty. On niin ihmeellisen kaunista, että olen säilyttänyt rakkauteni ihmisiin ja elämään.